Nyt on kisakausi polkaistu käyntiin kahden kisaviikonlopun voimin ja voi vähän vilkaista missä mennään. Lyhyesti voi sanoa, että melko hyvin tuntuu kulkevan.
Lattomeriajo, Pori
Ensimmäinen kisa Porin Lattomeriajoissa 15. huhtikuuta ajettiin lämpimähkössä ja aurinkoisessa säässä. Kisa oli nopea, lyhyt ja reitti oli helppo. Tämä tarkoittaa siis massakiriin venyvää ratkaisua pyöräilypiireissä.
Matkan varrella ehti tapahtua toki paljon ja olimme Eeron kanssa hyvin mukana kaikissa vaadittavissa tilanteissa ja Micke säästeli loppukiriin taktiikan mukaisesti. Pääsin alkupuolella kokeilemaan luotto-ominaisuuttani eli nopeaa soolosiltausta lupaavaan hatkaan mukaan ja homma tuntui toimivan ihan hyvin.
Samaa ei voi sanoa hatkojen toimivuudesta. Kaikki tuntuivat olevan mukana vaan varmistukseksi, eikä kunnon vauhtia saatu aikaiseksi. Yksinkään ei kannata vetää härkäpäisesti, joten kaikki yritykset kuivuivat kasaan.
Kilpailun loppupuolella satulatolppani valahti alas mikä tarkoitti kahden minuutin ruuvaustaukoa ja melko pitkää matkaa huoltoauton perässä takaisin pääjoukkoon. Takaisin päästyäni porukasta oli irronnut isohko irtiotto, joka näkyi horisontissa. CCH:n takaa-ajo ei tuntunut onnistuvan, joten vedimme hatkan Antin ja Eeron kanssa kiinni.
Lopussa meistä muista ei ollut enää Mickelle kovin paljon apua kirijunaan, mutta pärjää tuo yksinkin ja nappasi kolmannen sijan SM-mitalistien Mannisen ja Larsenin jälkeen.
Oma jalka tuntui hyvältä. Pystyin tekemään mitä halusin ja milloin halusin suuremmitta vaikeuksitta.
TS-korttteliajot, Turku
Turun keskustan kortteliajot ovat tapahtumana ehdottomasti Suomen kisakalenterin hienoimpia, kun kerrankin päästään ajamaan kaupungin keskustassa paikalle varta vasten tulleiden ja vasten tahtoaan joutuneiden katsojien silmien alla.
Lähdimme ajamaan taas taktiikalla Turunen säästelee, Birling ja Mäenpää ovat iskuissa mukana ja muut tekevät minkä pystyvät. Aluksi taktiikka onnistui täydellisesti ja Eero Mäenpää oli mainiossa vireessä ajaen noin puolet kisasta hienossa irtiotossa Racebike-Focuksen Johan Nordlundin kanssa.
Kaksikko tuli kuitenkin kiinni kisan loppupuolella ja aloitimme Micke Turusen sijoittautumisen parantelun loppukiriä varten. Harmillisesti Micke jäi IK32-voimakaksikon Larsen & Kantola kasailun taakse ja oli ulkona täten loppukahinoista.
Tein oman ratkaisuni puoli kierrosta ennen maalia ja tulin maalisuoralle kärjessä. Tiesin ettei tämä ole voittava taktiikka, mutta minun kohdallani niin ei olisi ollut loppukiriin säästelykään. Yhdeksän kuskia ehti maalisuoralla ohi, eli sijoitukseni oli tiimin paras 10.
Ajo tuntui hyvältä, mutta voima- ja nopeusominaisuuksien puutteiden vuoksi olen kortteliajoissa hieman vaikeuksissa ja enkä tahdo pysyä niin kärjessä, kun haluaisin.
SK-muistoajo, Turku
SK-muistoajot ovat olleet minulle mysteeri jo vuosia. Periaatteessa toistuva mäen nouseminen sopii ominaisuuksilleni, mutta en pärjää tilanteessa jossa mäki rynnitään loppukirivauhtia ylös ja ratkaistaan sijoitukset suuresta joukosta kirien.
Pienempi hatka pitäisi saada siis aikaiseksi, mutta rataprofiili tuppaa kasaamaan porukan takaisin yhteen, joka kerta kun lupaava hatka on melkein irronnut.
Vaan ei tällä kertaa! Iskuni kolmannella kierroksella houkutteli mukaan neljä muuta kuskia (TWD:n Pietikäinen, CCH:n Hietala ja IK32:n Niskakangas ja Korpi) ja saimme tehtyä riittävän eron tarpeeksi nopeasti ja kasvatettua sen turvalliseksi. Vähän myöhemmin kaksi Velosportin nuorta venäläistä siltasivat vielä mukaan.
Hatkamme ajoi sopuisasti, vaikka IK32:n kuskit selvästi alkoivat kärsiä vauhdin pidosta. Ero pysyi noin 40 sekunnin tuntumassa, mutta alkoi vähentyä uhkaavasti kilpailun loppupuolella. Pietikäinen sai ohjeet harventaa joukkoa noin kolme kierrosta ennen maalia ja vain minä ja venäläiskaksikko pääsimme mukaan. Loppumatka ajettiin siis neljällä miehellä.
Matkalla oli jo pientä jalkojen testailua ennen viimeistä kierrosta, mutta ratkaisevia eroja ei saatu tehtyä. Viimeisellä kierroksella nuoret venäläiset alkoivat käyttää ylivoimaansa ja iskivät vuorotellen. Voimani olivat jo sen verran lopussa, että Sauli joutui merkkaamaan kaikki iskut, jossa hän onnistui.
Viimeistä kertaa Toijaistenmäkeä noustessamme toinen venäläisistä iski sitten niin kovaa, etten pystynyt enää vastaamaan kiihdytykseen ja jäin porukan viimeiseksi eli neljänneksi tuloksissa.
Kisakauden ensimmäisten ”korkean profiilin” kisojen tulos oli siis 10. ja 4. sija, tiimin paras molemmissa. Kai omaan suoritukseen voisi olla tyytyväinen, mutta tiiminä haluiaisimme olla podiumilla joka kerta. Lisäksi SK-muistoajossa minulla osui kohdalleen niin taktiikka kuin tuurikin, juuri parempaa asetelmaa en voinut toivoa. Miehen pitäisi vain olla piirun verran kovempi, että tie podiumille avautuisi. Tämä panee miettimään, mistä se piiru löytyisi.
Ensi viikonloppuna isketään Seutulan kierroksella ja Keravan kevätpolkaisussa. Kenties myös Luukin Bianchi-cupissa tiistaina. Nähdään viivalla!
Niki Birling 