Gravel-pyörää mä metsästän

HUOM! Tätä juttua tullaan päivittämään sitä mukaa, kun koeajan uusia Gravel-pyöriä.

Pyöräilyharrastukseni lajikattaus on vakiintunut vuosien varrella maantiepyöräilyyn, aika-ajoon ja trendikkääseen gravel-ajoon. Kalustoni kahteen ensimmäiseen on Scott Addict RC Premiumin ja Giant Trinity pyörien myötä erinomaisessa tilanteessa, mutta gravelin puolella ei ole kehumista.

Ridley X-Night vuosimallia 2013

Loppuvuodesta 2013 ostettu Ridley X-Night on ollut uskollinen sotaratsu. Sillä on ajettu työmatkat, vuoden kylmemmän puoliskon lenkit, pyöräretket, cyclocross-kisat ja viimeisimpänä gravel-kisat. Pyörässä alkaa olemaan pitkähkön, mutta varsinkin rankan elämän jälkeen vähän kaikki vaihtokunnossa, eikä se tunnu enää sopivimmalta ratkaisulta omaan käyttötarkoitukseeni.

X-Night on sataprosenttisesti täysverinen kisakrossari. Ohjaus on tehty ketteräksi, mukavuudella ei ole juurikaan painoarvoa. Pyörä on melko kevyt Sramin Force CX 1x osilla, jotka päivitin siihen jo vuonna 2014. Mutta osasarja on jo parhaat päivänsä nähnyt ja pyörä on aina tuntunut kokoa liian pieneltä, mitä se varmaan onkin. Tämän kesänä graveleihin vaihdoin siihen naurettavan pitkän stemmin, jotta sain vähän edes tilaa ajaa riittävän matalana kisavauhdeissa, mutta tämä ei ole ihanteellinen ratkaisu.

Mitä sitten tilalle?

Vuonna 2020 gravel-pyörien segmentti on aivan naurettavan laaja: toisessa päässä on lähes täysjoustomaasturia vastaavat monsterit ja toisessa lähes maantiepyörät, joihin sopii isommat renkaat. Yksi gravel-pyörä ei millään voi olla paras ja täydellinen kaikille ja yksittäin ostajakin joutuu todennäköisesti tekemään kompromisseja omassa käyttöalueessaan.

Oma gravelini on suurimmaksi osaksi lenkkirintamalla yhdistelmiä asfalttia ja helppoja hiekkateitä, välillä jopa 50/50 suhteessa. En ole vieras silloin tällön vastaan tulevalle ”agenttipolulle” juurineen ja kivikkoineen, mutta en koe tarpeelliseksi optimoida gravel-pyörään sen varalle.

Kisapuolelta kokomukseni gravelista on vasta muutaman kisan mittainen, mutta olen jo muodostanut jonkinlaisen käsityksen pyörältä haluamistani ominaisuuksista gravel-kisoihin. Perinteinen syksyn hupsuttelu Hiekkatieralli on käytännössä maantiekisa pitkillä hiekkatieosuuksilla höystettynä, ja tänä kesänä ajamani Strömfors ja Fiskars gravel-kisat eivät nekään vaatineet pyörältä kohtuutonta järeyttä.

Haluan siis, että tuleva pyöräni toimii hyvin asfaltilla, helpolla hiekkatiellä ja olen valmis kärsimään kompromissin vaativammalla alustalla, kuten röykkyisellä metsätiellä tai polulla. Pyörän ominaisuuksina tämä tarkoittaa sitä, että en mielestäni tarvitse joidenkin gravel-pyörien tarjoamia jousitusratkaisuja enkä mahdollisuutta käyttää halkaisijaltaan pienempiä 650B kiekkoja pulleampien renkaiden toivossa.

Mitä sen sijaan haluan, on mahdollisuus 35-40mm renkaiden käyttöön. Tämän täyttävät kaikki gravel-pyörät nykyään. Lisäksi haluan, että pyörässä on lähes maantiepyörämäinen ajoasento. Hieman lyhyempi ja korkeampi asento kuin maantiepyörässäni on OK, mutta kovin montaa senttiä en halua eroa näiden välille.

Pyörän välityssuhteiden on oltava myös käyttööni sopivat, mikä tarkoittaa nykyisellään kahden eturattaan setuppia. Yksi eturatas riittäisi, jos sillä saisi esim 44×10 tai 48×11 välityksen nopeampia maantieosuuksia varten, mutta yhden eturattaan paikalla nykyiset gravel-rungot eivät tuppaa hyväksymään juuri 42 piikkistä ratasta suurempaa. Kevyestä päästä 1:1 välitys on riittävä itselleni, mikä voisi kyllä onnistua esimerkiksi 11-42 pakalla ja 42 eturattaalla, mutta yläpää jäisi vajaaksi siitä mitä haluan. 2x onkin siis preferoitu valintani.

Ensimmäinen koeajopyörä: Cannondale Topstone Lefty Carbon 1

Pyörän speksit.

Cannondale pestynä ja valmina palautettavaksi keoajon jälkeen

Topstone tuli minulle testiin Cannondalelta elokuun alussa. Tarkoitukseni oli kartoittaa gravel-pyörien segmenttiä laajalti ja vaikka tiesin, ettei Topstone olekaan välttämättä paras osuma kriteereiheni, niin haluasin silti laajentaa näkemystäni ja tarjota sille reilun mahdollisuuden.

Reilu mahdollisuus tulikin Fiskars Gravel Grinder -kisan merkeissä, johon lähdin Topstonella yhteensä kahden tunnin testiajolenkkien jälkeen. Kisa alkoi kovana heti paukusta, kun tiimikaverini Mikael Turunen alkoi laittamaan kaikkia ahtaalle ylämäkivoittoisella alkuosuudella. Topstone, vaikka onkin 10 kg painollaan melko tuhti, kiipesi silti erittäin hyvin satulasta pyörittäen laajan välitysalueen avulla. Tarvittaessa putkelta pystyi myös rutistamaan kunnon ylämäkikirin eikä 3 cm joustava keula pahemmin pumppaillut. Keskeltä täysin sileäkuvioinen WTB Byway 650B 47mm rengas sen sijaan tarjoili irtonaisella hiekalla parhaiten pitoa takamus satulassa, joten tämä piti ottaa huomioon.

Fiskarsin ylämäissä laaja välitysalue oli poikaa. Kuva Aleksi Koskinen

Kisan edetessä pitemmälle ja pitemmälle alkoi Topstonen melko pysty ja mukava ajoasento olemaan entistä suurempi etu, kun alaselkä alkoi olemaan väsynyt päivän koettelemuksista. Gravel on paljon rankempaa keskivartalon lihaksille, ainakin mäkisellä reitillä, kuin sileä maantie. Topstonella pystyin ajamaan varsinkin ylämäkiä selkä melko pystyssä ja lantiokulma auki kahvoilta kiinnipitäen. Tasaisemmilla ja kovavauhtisemmilla pätkillä alaote oli kovassa käytössä varsinkin vetovuorosssa ollessani.

Pyörän geometria toimi myös erittäin hyvin. Pyörä oli erittäin vakaa ajettava ja röykkyisiä alamäkiä pystyi päästelemään jarruttamatta lainkaan. Mutkissa otin varovasti ihan vain riskejä välttääkseni, mutta Topstonen ohjautumisesta se ei ollut kiinni.

Pyörän laajat välitykset olivat omiaan kyseisen kisan reitille. Edessä oli 40-piikkinen eturatas ja takana valtava 10-50 Eagle MTB takapakka. 40-10 oli maantieosuuksilla monta kertaa käytössä, mutta ei loppunut kesken. 50 piikkisellä takarattaalla en käynyt kisassa kertaakaan, mutta seuraavan päivän Sipoonkorven rauhallisella GG-lenkillä kyllä otin sen käyttöön pari kertaa. Tähän käyttöön siis välitykset olivat juuri sopivat, mutta 40-piikkinen eturatas on omaan käyttööni muuten hieman pieni, koska esimerkiksi haluan ottaa jatkossa gravel-pyörän Perniöön mökille maantiepyörän sijasta ja pystyä ajamaan sekalaista maantie- ja gravel-ajoa samalla pyörällä, sisältäen jopa kovauhtisia treenivetoja.

Tubetusta Mustikkamaalla

SRAMin Force eTap AXS sähköosasarja toimi erinomaisesti kuten sopii olettaa. Henkilökohtaisesti olen enemmän Shimano-miehiä ja vaikka en olekaan päässyt vielä ajamaan Shimano GRX DI2 -osasarjalla, niin Shimanon ja varsinkin GRX DI2 kahvojen käsituntuma on mielestäni SRAMia parempi. Mutta kyllä noihinkin tottui, eikä kahvoja juuri tarvinnut ajatella alun jälkeen. Jarrut olivat juuri niin erinomaiset kuin aivan uusilta hydraulisilta levyjarruilta sopii odottaa.

Plussat:

  • Erinomainen ajotuntuma. Ketterä, mukava, luottamusta herättävä ja kykenevä rajuun menoon.
  • Monipuoliset kiinnitysmahdollisuudet, vaikka itse en niitä kaipaakaan.
  • Valttina 3cm joustava Lefty etuhaarukka ja takana nivelöity takakolmio, joka tarjoaa myös 3cm joustoa.
  • Laajat välitykset varsinkin kevyessä päässä (50 piikkinen isoin takaratas)
  • Sramin sähkövaihteet toimivat kuin ajatus
  • 650B kiekoille saa valtavat renkaat, jos sellaista haluaa
  • Mukava ajoasento

Miinukset:

  • Painava. Noin 10kg ajokunnossa
  • Isot renkaat epäaerodynaamiset ja rullaavat vähän raskaahkosti sileällä.
  • Välitykset yläpäässä. 10 piikkinen takaratas auttaa paljon, mutta silti 40-10 on vähän lyhyt.
  • Vaikka onkin ketterä niin tuntuu jotenkin isolta
  • Yliampuvan ”kyvykäs” omaan tarkoitukseen
  • GRX DI2 olisi mieluisampi itselle
  • Ei halpa 🙂
Youtubessa fiilikseni Topstonesta

Toinen koeajopyörä: 3T Exploro RaceMax

3T puhtaana ja hienona

3T oli minulla koeajolainassa Toni&Toni pyöräkaupan toiselta Tonilta elokuun loppupuolella. Tällä kertaa gravel-kisaa ei ollut sopivasti kalenterissa, mutta yritin paikata tilannetta ajamalla Dirty Sipoon yhtä reittivarianttia melko vauhdikkaasti koeajoreittinä. Reitti pääsi joiltain osin yllättämään röllijuurakoilla, suopätkillä ja umpeenkasvaneilla nokkospuskilla, joten aivan sitä vertailukelpoista koeajoreittiä ei tästä saanut eri pyörien välille mitä toivoin.

Ensimmäisen lyhyemmän lenkin ajoin lähimaastojen hiekkateillä ja poluilla. En tarkistanut rengaspaineta ennen lenkkiä ollenkaan, mutta paineet olivat melko matalat. Tämä teki pyörästä erittäin hyväkäytöksisen helpossa juurakossa ja kivikossa, mutta pääsi yllättämään kovempivauhtisissa asfalttimutkissa. Pyörä ei meinannut kääntyä mutkiin juuri millään. Isot renkaat pienillä paineilla sortuvat ehkä hieman alle, en tiedä?

Pyörän geometria, käyttäytyminen ja ajotuntuma olivat itselleni aivan täydellisiä. Pyörä tuntui ketterältä, mutta samalla vakaalta ja varsinkin hiekkateillä pyörä heräsi eloon, kun suurempien renkaiden ”hidas fiilis” ei välity samalla tavalla, kun asfaltilla. Silti huomasin heti, että 650B kiekot ja 47mm renkaat ovat väärä valinta itselleni. Pyörän ketteryys kärsii ja ajon iloisuus kärsii omasta mielestäni liian traktomaisen menon myötä. Pyörän saa toki myös 700C kiekoilla ja se olisi ehdottomasti oma valintani.

SRAMin vaihteista ja jarruista ei ole tämän pyörän osalta enää mitään uutta sanottavaa. Yhdellä eturattaalla ne toimivat kuin ajatus, mutta olen kuullut hieman huhuja, että kahden eturattaan systeemissä ero Shimanoon on vielä selkeä japanilaisten eduksi. Jarrukahvojen muotoon olen jo tottunut, vaikka ne ovatkin edelleen vähä liian muhkeat omaan makuuni.

Sipoo was dirty

Pyörän 44×10-50 välitys olivat erittäin laajat ja sopivat omaan käyttööni. Missään vaiheessa kummastakaan päästä eivät välitykset varmasti loppuisi kesken. Vaihtaisin silti mieluusti takapakan pienempään, koska sen mitä välitysalueen laajuudessa menettäisin, saisin takaisin tiheämpinä hyppyinä vaihteiden välillä, mikä on omaan mieleeni.

Toisen päivän koeajoreitin isoin yllätys tuli lyhyellä, mutta erittäin juurakkoisella pätkällä Sipoossa. Minä ja pyörä olisimme selvinneet pätkästä muuten aivan täysin puhtain paperein, mutta 3T ei ole suunnitellut tätä pyörää juurakoissa tai kivikoissa ajettavaksi ja siitä on todisteena to-del-la matala keskiö. Kammet kolisivat juuriin ja kiviin siihen malliin, että piti laittaa taluttamiseksi välillä ihan vaan etten joudu maksumieheksi lainapyörän rikkoituneista kammista. 700C kiekot nostaisivat keskiötä jo merkittävästi, mikä olisi varmasti parannus juurakoissa ajamiseen.

Suota ja juurakkoa. Niistä on aito Suomi-Gravel tehty.

Plussat:

  • Erinomainen ellei jopa segmenttinsä paras runko. Upea, aerodynaaminen ja geometrialtaan onnistunut
  • SRAMin malliston huippua olevat Red Etap AXS ja XX1 sähköosat
  • DT Swiss GRC 1400 unelmakiekot
  • Kisainen/maantiepyörämäinen ajotuntuma, ohjautuminen ja kyky edetä vauhdikkaasti
  • Laajat ja molemmista päistä kattavat 44×10-50 välitykset
  • 650B kiekoilla saa valtavat renkaat mahtumaan, jos sellaista haluaa
  • Kevyehkö noin 8,5kg. En mene vannomaan, mutta siinä luokassa.
  • Aerodynaaminen ohjaustanko yläotteelta
  • Upea ulkonäkö

Miinukset:

  • 650B kiekkojen hitaahko ja raskas ajotuntuma. Tai renkaista se johtuu, mutta 650B = pulleat renkaat
  • Matala keskiö 650B kiekoilla kolisii juuriin ja kiviin
  • Alaotteelta liian leveä flare ohjaustanko
  • Isot hypyt 12s 10-50 takapakassa
  • Shimano-mies kaipailee edelleen GRX di2 kahvojen käsituntumaa
  • Kallis tässä ”dream bike” kokoonpanossa. Vaikea laskea tarkkaa hintaa, mutta jotain 9000eur luokassa.
3T:n arvio Youtubessa

2 vastausta artikkeliin “Gravel-pyörää mä metsästän

  1. Moi,
    Kokeile Open U.P. pyörää. Itselläni on sellainen 700 kiekoilla ja 40mm renkailla. Kevyt alle 8kg. Minun pyörässä on GRX DI2 2×11 48-31 ja 11-34. Olen hankkinut kahdet kiekot jotta voin käyttää nappularenkaita tai sliksejä esim keskuspuitossa tai asfaltilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s