Asioita, jotka olisin toivonut tietäneeni aloittaessani zwiftailun

1. Valitse heti alussa ”Climb Mt. Everest” -challenge ja pidä se aktiivisena

Zwiftin yksi halutuimpia pyöriä on ns. Tron pyörä, oikealta nimeltään Zwift Concept Z1. Tämä pyörä on erittäin nopea (pyörät ja kiekot eivät ole Zwiftissä vain kosmeettisia) ja sen pystyy saavuttamaan vain kiipeämällä pelissä 50,000 nousumetriä Everest-challenge aktiivisena.

Täältä pääset valitsemaan Challengen

Itsehän mokasin tämän jutun aivan täysin. En tajunnut valita challengea Zwiftiä aloittaessani ollenkaan ja ajoin 50,000 nousumetriä täyteen, mutta en tietenkään saanut Tron-pyörää. Harmitti niin maan pirusti. Tätä kirjoittaessani olen kiivennyt 81,650 nousumetriä eikä minulla ole vieläkään kyseistä pyörää. Valitse Everest-challenge heti alussa, älä mokaa niinkuin minä!

Ensin 8,848 metriä Everestin korkeus ja sitten pilviin 50,000 metriin asti

2. Yksin ajaminen on tylsää. Liity porukkalenkille tai järjestä Meetup kavereiden kanssa.

Zwift on parhaimmillaan porukasssa ajaessa. Pystyt haastamaan itseäsi liittymällä porukkalenkille, jonka vauhti on itsellesi haastava. Tai jos haluat ajaa rauhallisemman lenkin, niin valitse hidasvauhtinen porukkalenkki ja ajele vain porukan mukana. Täten et altistu kiusauksille lähteä kisailemaan muita vastaan vapaassa ajossa.

Itse olen huomannut myös, että aika kuluu selvästi nopeammin kun ajossa on jokin agenda, kuten esimerkiksi ajaa kyseinen porukkalenkki alusta loppuun. Tylsistyminen ei pääse iskemään, kun hommassa on selkeä päämäärä. Ainakin itselläni tämä toimii.

3. Eventeillä ja Meetupeilla vaihtelua alun tylsiin reitteihin

Itse aloittaessani Zwiftailun ja ajellessani lähinnä yksin turhauduin, koska en päässyt ajamaan kaikkia reittejä, joita olisin halunnut, koska ne aukeavat vasta kokemustasojen myötä. Tämän asian voi kuitenkin kiertää etsimällä sopivia Eventtejä, jotka ajetaan reiteillä, joihin et muuten pääsisi vielä. Eventtien etsimiseen voit käyttää puhelimen Companion-appia tai Zwiftpower-sivustoa.

Voit myös pyytää korkeammalla kokemustasolla olevaa kaveriasi järjestämään Meetupin, valitsemaan reitin jolle et muuten pääsisi ja kutsumaan sinut mukaan. Tällä tavalla pääset tutustumaan uusiin reitteihin etuajassa kaverisi siivellä.

4. Zwiftissä kisaaminen on todella raskasta

Ensimmäistä kertaa Zwift-kisaan liittyessäni minun oli tarkoitus ajaa tasainen tunnin Z3/tempo -harjoitus eli semmoista reipasta vauhtikestävyysalueen alapäässä ajamista. Ajattelin, että jos liityn Zwift-kisaan tasaisella reitillä ja vain peesailen porukan keskellä, pystyn helposti ajamaan harjoituksen haluamallani teholla noin 250-280 watin tuntumassa – VÄÄRIN!

Himoittu Tron-pyörä

Porukka lähti vetämään alusta alkaen aivan täysiä, koko jengi repesi palasiksi ja pystyin juuri ja juuri hommaamaan itseni kärkiporukasta. Zwiftissä peesaaminen isossa porukassa ei vaan toimi niinkuin oikeassa elämässä. Isosta porukasta ei saa yhtään sen parempaa peesiä kuin pienestäkään ja kovavauhtisen porukan mukana ajaminen vaati helposti yli 300 watin tehoa koko ajan. Tosi elämässä tämä tarkoittaisi, että ison porukan keulilla joku jyhkisi koko ajan lähes 600 watin teholla, mutta ei Zwiftissä.

Zwiftin Peloton eli ”blob” vaihtaa koko ajan vetovuoroa sulavana virtana, eikä kukaan joudu keulalla vetämään kovempaa kuin peesaajat, mistä johtuen peesissä ajaminen on todella raskasta tosi elämään verrattuna. Lisäksi jos tiput metrinkin porukan perästä, peesi loppuu kuin seinään ja joudut yhtäkkiä ajamaan paljon kovemmilla tehoilla. Monilla porukkalenkeillä on vielä ”double draft” efekti päällä, mikä nostaa blobin vauhti entisestään ja yksittäisen ajajan on todellla vaikea saada porukkaa kiinni, jos siitä tippuu.

5. Yhdistele lyhyempiä lenkkejä pitkiksi

Itselläni on Zwiftin pitkissä porukkalenkeissä yksi perustavanlaatuinen ongelma, jonka tosielämän lenkkikaverit varmaan allekirjoittavat osaltani: en pysty ajamaan tuntikausia käymättä välillä vessassa helpottamassa rakkopainetta. En ole vielä ollut mukana yhdelläkään useamman tunnin porukkalenkillä Zwiftissä, joka olisi tajunnut laittaa minuutin parin tekniset paussit vaikka tunnin välein. Tästä syystä vedän pitempiä Zwift-sessioita yleensä tunnin pötköissä, joiden väliin laitan vessatauot. Ajan siis usein monta lyhyempää porukkalenkkiä peräkkäin.

Maantiekisat kestävät usein monta tuntia, mutta niilläkin sovitaan välillä luontobreikkejä. Lisäksi hallitsen ongelmaa esimerkiksi rajoittamalla kahvinjuonnin minimissään kolme tuntia ennen starttia ja hillitsen liikaa nestetankkausta muutenkin ennen kisoja. Tämä on toiminut riittävän hyvin, mutta en halua tällaisia järjestelyitä tehdä tavallisten lenkkien takia.

6. Zwiftissä on huijareita, älä välitä niistä

Olen viime aikoina ajanut paljon Tour of Zwift, Tour of Insbruck ja Tour of Watopia yhteislenkkejä. Niitä ajetaan tapahtuman ollessa käynnissä joka päivä, lähes jokainen tasatunti starttaa uusi lenkki ja lenkeillä on porukkaa niin paljon ja laajalla skaalalla, että pystyn toteuttamaan päivän treenini lenkin mukana helposti sotkematta kenekään ajoa. Lenkit kun ovat jo lähtökohtaisesti noin tuhatpäisiä hallitsemattomia kaaoksia, jossa sopivia ryhmiä syntyy itsestään ajon myötä.

Poikkeuksetta joka kerta, kun tapahtuma on loppunut ja eteeni lävähtää tuloslista kärjestä löytyy huijari tai muutama. Räikeimmät esimerkit ovat saattaneet ajaa lenkin kaksi kertaa nopeammin kuin seuraavaksi parhaat 1000 watin keskiteholla ja erittäin usein ykköspaikalta löytyy sankari esimerkiksi 500 watin keskiteholla vajaan tunnin lenkillä. Tällaisiin suorituksiin kukaan ei maailmassa pysty, se on varmaa.

Parempi on olla ottamatta Zwiftin tuloksia liian vakavasti, koska tuloslistan kärkipäästä löytyy lähes poikkeuksetta erittäin epäilyttäviä tapauksia, ellei kyseessä ole hyvin järjestetty sarja, joka ottaa tulosten verifioinnin erittäin vakavasti. Tätä ei tosin ole pystynyt vielä yksikään sarja tekemään riittävällä uskottavuudella. Zwiftissä huijaaminen on vaan aivan liian helppoa, esimerkiksi tietoisesti manipuloimalla tehomittarin asetuksia vääriksi tai valehtelemalla paino räikeästi alakanttiin.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli sinulle jotain apua. Älä tee samoja virheitä kuin minä!

Katso tästä videosta myös vinkkini porukkalenkkeilyyn Zwiftissä:

Scott Addict RC Premium DI2 disc

Menneenä kesänä 2019, kun mietin tulevan kauden tavoitteitani ja päätin osallistua Haute Route Alps 2020 tapahtumaan tulin samalla päättäneeksi, ettei muutaman edellisen kauteni kisatykki Scott Foil enää ollut paras mahdollinen ratkaisu. Alpit painoivat vaa’assani eniten ja halusin tulevan pyöräni sopivan täydellisesti siihen ympäristöön.

Tsekkaa pyörän unboxaus-video

Ensimmäinen kriteerini pyörälle oli ehdottomasti levyjarrut. Olin katsellut levyjarrujen yleistymistä maantiepyörissä jo tovin ja pidin niiden mukanaan tuomista läpiakseleista myös. Läpiakselit tuovat pyörään jäykkyyttä ja varmuutta siitä, että kiekko asettuu aina oikeaan asentoon. Levyjarrut olivat minulle tärkeät pitkien alppilaskujen takia, varsinkin kun elokuussa Alpeilla voi olla hyvin kuuma.

Ammattilaiset ajavat edelleen tuubirenkailla, mutta itse olen helppous ja kustannussyistä siirtynyt avorenkaisiin. Varsinkin hiilikuituisilla vanteilla avorenkaissa ja pitkissä kovavauhtisissa laskuissa on riski, että vanne ylikuumenee ja saattaa räjäyttää avorenkaan vanteelta.

Levyjarrut poistavat tämän riskin, sillä vaikka jarrulevy kuumenisi, niin sillä ei ole vaikutusta renkaaseen. Levyjarruilla voi siis huoletta ajaa hiilikuituisilla vanteilla ja jarrutella minkä lystää. Saattavathan nesteetkin toki kiehua jarruissa, mutta en ole kuullut sen olevan ongelma.

Seuraavana kriteerini pyörälle oli Shimanon sähkövaihteet. Viimeiset neljä kautta olen ajanut Ultegran DI2-sähkövaihteilla, enkä halunnut missään nimessä vaihtaa mihinkään muunlaisiin vaihteisiin. Tempopyörässäni on myös Shimanon Ultegra DI2-vaihteet, joten haluisin pysyä saman valmistajan osissa yksinkertaisuuden vuoksi.

Alle valmistajan ilmoittaman 7.12 kg niin että heilahti

Kolmantena kriteerinä oli pyörän matala paino, joka sai pyörän budjetin karkaamaan hieman käsistä siihen verrattuna mitä alunperin suunnittelin. Levyjarrut, sähkövaihteet ja kevyt paino eivät meinaa ole yhdistelmä, mikä lähtee kaupasta kovin halvalla. Kevyt paino minun tapauksessani tarkotti jotain mahdollisimman lähellä 7 kg.

Viimeinen mutta ei aivan niin painava kriteeri oli siisti ja aerodynaaminen kaapeleiden ja vaijereiden piilottaminen pyörän sisälle aivan joka paikassa, niin ettei yhtään mitään näy ulospäin. Tämä on ehkä hieman enemmän esteettinen tekijä, mutta silti erittäin tärkeä minulle. Tämä on yleistynyt aivan viime vuosina kalliimman pään pyörissä ja hyvä niin.

Addict Bikeplanetisssa viimeisteltynä

Näillä kriteereillä päädyin siis uuteen maantieratsuuni Scott Addict RC Premiumiin, levyjarruilla ja Shimano Dura-ace DI2 sähkövaihteilla. Pyörän tarkemmat speksit:

  • FRAME: Addict RC Disc HMX
    Road Race geometry / Replaceable Derailleur Hanger
    internal cable routing
  • FORK: Addict RC HMX Flatmount Disc
    1 ¼” – 1 ½” Eccentric Carbon fork steerer
  • HEADSET: Syncros Addict RC Integrated
  • REAR DERAILLEUR: Shimano Dura-Ace Di2 RD-R9150
    22 Speed Electronic Shift System
  • FRONT DERAILLEUR: Shimano Dura-Ace Di2 FD-R9150 Electronic Shift System
  • SHIFTERS: Shimano Di2 ST-R9170 Disc Electronic Shift System 22 Speed
  • BRAKES: Shimano BR-R9170 Hyd Disc 160/F and 160/R SM-RT900 CL rotor
  • CRANKSET: Shimano Dura-Ace FC-R9100 Hollowtech II 52×36 T
  • BB-SET: Shimano SM-BB92-41B
  • HANDLEBAR: Syncros Creston iC SL Carbon combo
  • SEATPOST: Syncros Duncan SL Aero
  • SEAT: Syncros Belcarra Regular 1.0
  • WHEELSET: DT Swiss ERC 1100 Dicut db Carbon clincher tubeless ready, Syncros thru-axle plug-in SL
  • CHAIN: Shimano Dura-Ace CN-HG901-11
  • CASSETTE: Shimano Dura Ace CS-R9100 11-30
  • TIRES: Schwalbe PRO ONE Microskin, TL-Easy, Fold 700x28C
  • APPROX WEIGHTS IN KG7.12

2020 uudet tuulet

Hei kaikki ja tervetuloa uudelle vuosikymmenelle. Uusien 2020 tavoitteiden lisäksi myös webbimeiningeissä on tapahtunut joitain muutoksia, jotka selitän alla. 2020 tavoitteistani pyöräilyn osalla olenkin jo hieman kertonut, mutta kertaus ei ole pahaksi: tänä vuonna panostan ennen kaikkea aika-ajamiseen, SM-tempo kesäkuun lopussa päätavoitteenani. Tämän jälkeen fokus siirtyy elokuun loppuun, jolloin lähden alpeille Haute Route Alps etappikilpailuun, josta voit lukea enemmän omalta sivultaan.

Uusien painotusalueiden myötä jostain on myös luovuttava, mikä osaltani tarkoittaa maantiekilpailuita eli yhteislähtöjä. Kokonaan en maantiellä kisaamista lopeta ja tulen todennäköisesti yhä ajamaan suuren osan Skoda Cycling cupin kisoista ja maantiepyöräilyn SM-kilpailut.

Sosiaalisen median puolella olemme Hannan kanssa tehneet jo hieman työtä uuden Youtube-kanavani parissa, jonne alan tästä eteenpäin tekemään videoita säännöllisesti. Laita siis kanava seurantaan. Alla kanavan ensimmäinen video.

Blogini ulkoasun päivitimme sopimaan hieman lyhyempien tekstipätkien lukemiseen sopivaksi, eli etusivulla näet blogitekstit ns. jatkuvana virtana. Tällä tavalla pystyn jakamaan kanssanne hieman lyhyempiä päivityksiä blogien muodossa asioista joista ei ole Youtuben puolella omaa videoita tai myös täydentämään Youtube-videoiden aihepiiriä tekstin muodossa.

Youtuben ja blogin lisäksi alan taas postaamaan enemmän kuvia ja storyjä Instagramin puolella joten laita sekin kanava seurantaan, jos kiinnostaa.

Kisakauden reflektointia

Edellisestä blogikirjoituksesta onkin ehtinyt vierähtää hyvä tovi, vaikka silloin vannoinkin palaavani aktiivisemman kirjoittelun pariin. Syitä tälle kirjoitusilon puuttumiselle olen kauden mittaan pyöritellyt mielessäni useasti.

Päällimmäisenä on myönnettävä, että motivaationi kilpapyöräilyn harrastamista kohtaan on hieman hiipunut, ainakaan täysin samalla sapluunalla kuin jo monena vuotena peräkkäin. Intoni harjoitteluun tai itse kilpailemiseen ei ole kadonnut mihinkään, mutta motivaatio kaikkeen ”extraan” kuten blogin kirjoittamiseen tai some-juttuihin muuten on ollut tiukassa. Jos homma tuntuu itsestä hieman puurtamiselta, niin ei siitä jaksa kovin paljon materiaalia someenkaan suoltaa.

Onneksi minulla on ratkaisu tähän ongelmaan jo valmiina, johon palaan tämän kirjoituksen lopussa lyhyesti. Ja uskon, että näillä muutoksilla motivaatio alkaa taas löytyä ja sanottavaa tulla lisää sitä myöten.

Nyt kuitenkin menneen kauden kimppuun. Ajattelin pidättäytyä ylätasolla, ei tässä jaksa huhti-toukokuun kisoja kovin tarkkaan enää perata.

Tahmean treenin ja kisajalkojen kevät

Heti tammikuun alusta aina kesälomiin asti töissä oli aivan hirveä härdelli päällä. En ole toimistolla pitkään roikkuvaa tyyppiä, eikä työpäivät venyneet juurikaan ylitöiksi, mutta stressikuorma oli erittäin painava. Tämä söi henkisiä voimavaroja sen verran, ettei intensiivisemmästä treenistä meinannut aina tulla oikein mitään. Tämän vaikutuksia sain sitten kokea alkukauden kisoissa.

Vetohommissa TS-korttelissa.

Lattomeriajo, TS-kortteli ja SK-muistoajo olivat kaikki aika tahmeaa menoa. Tuntui että varsinkin kestävyydessä ja pelimerkkien riittävyydessä kisojen loppupuolella oli paljon toivottavaa. Tuloksia ei näistä kisoista tullut sen enempää itselleni kuin tiimillekään.

Pientä toivoa toukokuussa

Toukokuussa puhtaasti tuloksia tulkiten voisi luulla, että kisajalat olisivat maagisesti löytyneet, mutta ei tämä ole aivan koko totuus. Hyrylän ajoissa ajoin toiseksi häviten hatkan kirin Trondille, mutta totuus oli että suht heikkotasoisen porukan päreiksi ajamisen jälkeen ei minulla ollut enää juuri mitään mahdollisuuksia ajaa voitosta.

Hyrylän ajot. Hatka tulee loppukiriin.

Mustion tempo oli seuraava kisa ja kauden ensimmäinen aika-ajoni. Tuloslistassa seisoo kolmossija, mutta watit, fiilis ja vertailu pahimpiin kilpakumppaneihin kertoo, että kaukana parhaasta tempovauhdistakin oltiin vielä toukokuussa. 306w keskiteho ja reilusti alle anakynnykselle jäänyt syke tuntuivat johtuvan tempoiluun tottumattomista jaloista. Hyvä lämmittelytempo kuitenkin.

Kauden ainoa voittoni tulikin sitten Tavastaia 3days etappiajosta. Mutta rehellisesti en kyllä voittanut mitään. Peesailin temppuratakorttelin kärkiporukassa ja ajoimme OK tiimitempon. Ensimmäisellä maantie-etapilla yritin vähän jotain, mutta kulku oli niin tahmeaa, että en halunnut liikaa riskata ja pelata itseäni kokonaan ulos kisasta.

Viimeisellä etapilla tiimikaverit ajoivat aluksi hyvin hatkoissa ja väsyttivät johtavan GIF-Chebicin vahvaa joukkuetta. Hatkojen tultua kiinni saimme Andersin johdolla iskettyä erinomaiseen paikkaan ja muodostettua hatkaporukan, jossa GIF-Chebicillä oli vain kaksi kuskia, joista toinen tippui ennen loppuratkaisuja. Jälleen kerran Andersin avulla pääsin Trondin kanssa lopussa riittävästi karkuun, jotta onnistuin siirtymään kilpailuun kokonaiskilpailun johtoon aivan kisan loppukilometreillä.

Juurikaan en voi itselleni tai hyvälle kunnolle ottaa kunniaa tästä voitosta, olin vain riittävän hyvä etten hävinnyt millään etapilla pahemmin ja onnistuin lopussa toisten avulla nipistämään pienen kaulan. Voitto kun voitto, mutta en elänyt harhoissa että kunto olisi vielä kääntynyt nousukiitoon.

Kauden ainoa voitto. Tavastia 3days kokonaiskilpailu.

Rosendahl GP:stä en pysty tai jaksa sanoa muuta, kuin että olin niin pirun märkä ja kylmissäni ettei syke noussut sitten mihinkään. Loppupään kierrosten max syke noin 150bpm jäi noin 20bpm alemmaksi, kun tavallinen keskisykkeeni koko Rosendahl GP:n aikana, eli noin 170bpm. Ei mitään järkeä.

Kesäkuun tärkeät kisat apukuskina

Kesäkuu alkoi vuoden toisella tempokisalla Lapinkylässä. Suunta oli selkäesti ylöspäin Mustiosta. Garminin wattipolkimet pätkivät ja antoivat pätkäisyjen jälkeen aina semmoisen tehopiikin, joka sotki keskiteholaskelmat aivan täysin. Fiilis oli kuitenkin jo hyvä. Jalat toimivat, syke nousi kolkuttelemaan anakynnystä niin kuin tempossa kuuluukin ja watit olivat ehkä 335w noin 35 minuutille. Jos watteihin oli uskominen olin hyvällä mallilla tavoitteeseeni ajaa SM-tempo kesäkuun lopussa 330w teholla, mikä olisi 15w parannus 2018 vuoteen.

Olosuhteet eivät ole temposssa ikinä samat, mutta olin joka tapauksessa hitaampi Lapinkylässä 2019 kuin 2018, vaikka watit olivat isommat. Tein tästä ja näkemistäni kuvista päätelmän, että ilmaiseksi käyttööni saama Giro Selector kypärä ei oikein sopinut asentooni. Ostin siis Bikeplanetista saman tien uuden Giro Aeroheadin, joka istui paljon paremmin.

Porvoon ajoista ei ole paljon sanottavaa omalta. Roolitus oli selkeä, että olisin mukana alkuhatkoissa ja siihen pyrittiin. Mitään kovin vaarallista ei missään vaiheessa syntynyt, mutta jalat tuli syötyä ja kisan ratkaisunpaikat ajettua lähinnä matkustajan roolissa pelkällä sisulla kärkiporukoissa roikkuen. Onneksi Makkonen, Anders ja Joppe hoitivat homman kotiin. Kovin hyvä maku ei silti omasta panoksesta jäänyt.

Satakunnanajot olivat sitä samaa. Tunti nauruhatkassa CCH:n Eeron kanssa ennen kisan puoliväliä ja sitten huonosti pelimerkkejä jäljellä lopussa auttaa tiimikavereita loppuratkaisuissa. Ei sen kummempia muistikuvia.

SM-temposta on edelleen hieman ristiriitaiset tunnelma. Toisaalta täytin kaikki tavoitteet jotka olin itselleni asettanut, vaikka kisan mitta ei ollutkaan aivan täyttä tuntia. Tunne silti oli, että tunnin kisassa olisin pärjännyt vielä hieman paremmin, sillä en hiipunut yhtään loppua kohti nyt 45 minuuttia kestäneessä tempossa. Harjoituskaudella itselleni asettamani wattitavoite 330w täyttyi kuitenkin, selkeä 15w parannus edelliseen vuoteen. Sijoitus kuitenkin huononi sijasta 4. sijaan 7. En hävinnyt kenellekään jonka olisin viime vuonna voittanut, mutta Ukko, Masa, Oskari, AJ ja Sauli kiilasivat kaikki uusina niminä eteeni. Voitin sentään Vladin ensimmäistä kertaa tällä kaudella, puolella sekuntilla.

Ennen SM-starttia vielä hyvällä tuulella.

SM-maantie oli ehkä omalta osaltani kauden suurin pettymys. Emme osanneet noudattaa taktiikkaa niin kuin joukkueenjohto oli sen meille asettanut, tuhlasin omia voimiani alkuhatkoissa ryntäilyissä enkä pystynyt tekemään juuri mitään peliliikkeitä enää kisan ratkaisuhetkillä. Olimme lisäksi tulleet joukkueena niin kylläisiksi, ettemme osanneet nauttia SM-hopeasta ollenkaan vaan päällimmäisenä oli suuri pettymys, mikä ei tuntunut kovin reilulta.

Loppukausi aka Anders Bäckman -show

SM-kisojen jälkeen heinäkuussa ajettiin vielä SM-kortteli. Onnistuin nousemaan hatkaan mukaan viimeisenä kuskina ratkaisevalla hetkellä. Pyrin auttamaan Andersia minkä pystyin, mutta kärkikaksikko Kanerva Vainionpää meni silti menojaan.

Royal-pyöräily oli hauska kokemus, jonka loppuratkaisusta jäi karvas maku suuhun. Hatka oli suht kaukana edessä, mutta taistelimme melkoisen väännön jälkeen itsemme pääjoukosta irti Kejon Mikon kanssa. Saavutimme hatkan ja Kejo iski irti Messilän mäessä. Omat voimani olivat jääneet matkan varrelle ja jouduin taipumaan. Kejo voitti ja jäin itse lopulta neljänneksi, kun jätin kirin kesken ja vanha kehäkettu Erkko Salonen puikkasi vielä viivalla ohi.

Tästä alkoi IBD Cyclingin loppukauden voittosuma. Voitimme lähestulkoon peräkkäin reilun kuukauden aikana Bianchi-cupin Kråkössä, Helsinki Velotourin, Bianchi-cupin ja aluemestaruuden Gesterbyssä, ISM M30 maantien sekä Syysetappien kokonaiskilpailun. Kaikissa muissa paitsi Velotourissa voittaja oli Anders Bäckman. Taisin Andersille joskus SM-kisojen jälkeen sanoa, että on vähän sääli miten hän ei ole voittanut tällä kaudella juuri mitään, vaikka olisi suorituksillaan ansainnut jo monta voittoa. Noh Anders korjasi loppukaudesta tilanteen.

Velotourin jälkimaininkeja

ISM M30 tempossa onnistuin ajamaan toiseksi vain Tommi Martikaiselle häviten, enkä ollut aivan täysin eri luokassa häviten vain noin 30 sekuntia. Olin myös päivän toiseksi nopein kaikki luokat huomioon ottaen. Reitti oli vaikea ja keskiteho jäi siten melko vaatimattomaksi.

Omat kauden parhaat suoritukseni osuivat varmaan Syysteappien kortteliin ja maantie-etappeihin, joissa tein kaikkeni tiimin ja Andersin voiton eteen, siinä sivulla vahingossa itselleni kokonaiskilpailun kolmossijan ajaen.

Syystetapit prologi

Ajoin myös elokuussa Pepen tempossa kaikkien aikojen toiseksi parhaan ajan, ainakin ennen kun Tommi Martakainen kävi laittamassa ennätykset aivan uusiksi. Tämä on myös hyvä merkki itselleni siitä, että tempopyörä kulkee edelleen hyvin ja kulkisi vieläkin paremmin, jos tehoja saisi koneeseen lisää. Aerodynamiikkani on jo maan selkeää parhaimmistoa, niin paljon pienemmillä wateilla kamppailen tasaisesti muita vastaan.

Kausi tiivistettynä

Heikko alkukausi. Tempo alkoi kulkemaan kauden mittaan. Pitkissä maantiekisoissa lopussa pelimerkkien puutetta, jolle voi olla monta syytä, kuten roolitukset, jotka eivät juuri suosineet minua. Huono alkukausi söi itseluottamusta ja tiimikaverit olivat hyviä, joten uhrauduin melko paljon muiden edestä. Tiimin tulokset aivan huikeita, varsinkin Porvoo, SM-kisat ja siitä eteenpäin kauden loppuun.

Uudet tuulet

Kaudelle 2020 minulla tulee olemaan kaksi päätavoitetta:

  1. SM-tempo. Yleisesti tempovauhtiin seuraavan harppauksen tekeminen.
  2. Haute Route Alps. Elokuun lopussa järjestettävä 7-päiväinen etappiajo Alpeilla. Yhteiskilpailussa hyvin pärjääminen.

Näiden päätavoitteiden lisäksi harkitsen Jotunheimen Rundtiin osallistumasta taas parin vuoden tauon jälkeen. Näyttäisi siltä, että 2020 SM-kisat järjestetään kesäkuun lopussa ja Jotunheimen Rundt viikkoa myöhemmin heinäkuun alussa. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä JR:n suhteen, mutta Haute Route on jo löyty lukkoon.

Nämä tavoitteet tarkoittavat sitä, että aion ajaa paljon tiivistetymmän yhteislähtökisojen kattauksen. Mahdollisesti esimerkiksi vain Rosendahl, Porvoo ja SM-kisat. Kaikki muut kisat tulevat olemaan omalta osaltani toisarvoisia kauden päätavoitteisiin verrattuna.

Palaan ensi kauden kuvioihin seuraavassa postauksessa, mutta tarkoitus on aktivoitua taas kirjoittelussa aivan uudella tavalla ja aloittaa ehkä myös videomateriaalin kuvaaminen matkaltani 2020 tavoitteita kohti. Jos joku yhteistyökumppani haluaa tukea minua tavoitteissani, en sulje yhteistyön mahdollisuutta pois. Ota yhteyttä!

Ensi kertaan, johon ei tällä kertaa todellakaan kulu puolta vuotta! 🙂