Harjoituskauden kuulumisia

Sisäänpäinkääntyvää jurotusta

Edellisestä blogi-postauksesta onkin jo päässyt kulumaan tovi ja moni on ehtinyt kysellä missä seuraava juttu viipyy. Ontuva selitykseni liittyy siihen, mitä offseason itselleni edustaa.

Minulle offseason ei tarkoita pienintäkään taukoa pyörällä ajamisesta tai harjoittelemista, mutta taukoa puoli vuotta kestävästä kisahärdellistä ja kaipuuta perusasioiden pariin. Perusasioita itselleni ovat esimerkiksi harjoitteluohjelman noudattaminen sekä palautumiseen keskittyminen. Samasta syystä en ole tänä syksynä ollut lainkaan kiinnostunut CX-kisojen ajamisesta, mieli vetää perusharjoittelun pariin paljon enemmän.

Kaikki tämä johtaa melko sisäänpäinkääntyvään ajatteluun ja eristäytymiseen, mihin bloggaaminen ja somesta huolehtiminen sopivat huonosti. Nyt voisi kuitenkin olla jo aika suunnata katsetta hieman ulospäin omasta navasta ja hieman viestiä missä mennään.

Valmentaja ja harjoitusohjelma

Ensimmäistä kertaa pyoräilyurallani minulla on nyt valmentaja ja harjoitusohjelma jota noudatan. Aikaisemmin pohdin valmentajan tarpeellisuutta, sekä riskien ja hyötyjen välistä suhdetta, sillä olin pystynyt kehittymään omassakin valmennuksessa vuodesta toiseen. Kannattaisiko siis jatkaa samaan malliin ja toivoa, että saan tehtyä taas pienen kehitysaskeleen omin avuin, joka johtaisi taas vähän parempiin kisatuloksiin.

Päädyin kuitenkin ottamaan isomman riskin, koska halusin muutosta omaan tekemiseen enemmän, kuin pelkäsin muutoksen tuomia riskejä. Lisäksi valmentajalta saatu harjoitusohjelma tuo tekemiseen omaa merkityksellisyyttään. Tuntuu ikään kuin toteuttaisi päivittäin jotain isompaa suunnitelmaa.

PMC
Viimeisen kolmen kuukauden PMC-käppyrä. Tasaista tekemistä.

Omassa ”valmennuksessa” harjoituksia tulee tehtyä omien mielihalujen mukaan ja viikkojen väliset harjoitusmäärävaihtelut muodostuvat suuriksi olosuhteiden mukaan. Valmentajalta saadun harjoitusohjelman pyrin sen sijaan toteuttamaan prikulleen ja luotan, että se on riittävästi.

Niin valmentajan nimi on Matti Pajari, suomenmestari radalta ja maantieltä, mutta harjoitusohjelman sisältö on luottamuksellinen.

Kuntotesti

Harjoitusohjelmaani varten halusin selvittää tarkat kynnysarvot, jota varten kävin elämäni ekassa kuntotestissä Haagan R5:ssa. Syke ja teho anaerobisella kynnyksellä ei hämmästyttänyt, vaikka teholukemat jäivätkin hieman vaatimattomiksi. Aerobisen kynnyksen selvittäminen kiinnosti enemmän, sillä se on hieman vaikeampi saada selville esimerkiksi kisadatoista.

Testissä käytettävä kaasunaamari aiheutti kuitenkin itselläni todella klaustrofobisen tunteen heti kun hengitys alkoi hieman tiheentyä. Paniikinomainen reaktio taas nosti sykkeet aivan liian ylös mikä vääristi testituloksia PK-sykkeiden osalta.

Lopputesti sujui varsin hyvin, kun naamari vaihdettiin suukapulaan, johon riitti kun hengitti jokaisen kolmen minuutin pykälän viimeisen minuutin ajan. Jos joskus vielä teen testin uusiksi, haluan käyttää suukapulaa heti alusta alkaen maskin sijasta.

Suurta viisautta ei testistä siis nyt irronnut, mutta kehittymisen kannalta on lupaavaa, että anaerobisen kynnyksen ja vo2maxin välillä on reilusti liikkumavaraa, joten tempopyörän voi saaada oikealla treenillä kulkemaan merkittävästi kovempaa vielä.

Harjoitteluvälineet ja apuohjelmat

Aikaisempina vuosina olen tykännyt kovasti toteuttaa Trainerroadin harjoitusohjelmia viikonlopun PK-lenkeillä höystettynä, mutta nyt ulkopuolisessa valmennuksessa Trainerroad ei sovi enää juurikaan omaan käyttööni. Sen sijaan olen siirtynyt käyttämään noin 50/50 Zwiftiä ja Garmin mittaria trainerin käskemiseen.

Zwift on tarjonnut hieman virikettä niihin harjoituksiin, jotka ovat luonteeltaan simppeleitä ”tunti tehoalueella X”, kun taas strukturoidumpiin intervalliharjoituksiin on kätevämpi säätää watteja Garminin ruudulta ”Set target power”-moodissa.

Kumpa Garmin vaan osaisi tehdä ”Powermatchin” kuten Trainerroad, koska haluan tietää tehoni Garmin Vector 3 polkimien mukaan, mutta itse asiassa Garmin säätää vain trainerin watteja. Ero voi olla erittäin suuri, varsinkin kun trainerini lämpenee treenin aikana. Saatan säätää mittarista wateiksi 300w, mutta polkimien mukaan tehot ovat vain 250w lopulta. Juuri tätä eroa Trainerroadin Powermatch osaa kompensoida säätäen trainerin watteja, mutta käyttäen tehomittarin watteja ”totuutena”. Ilman Powermatchia joudun itse säätämään watteja usein yläkanttiin, että toteutunut teho tehomittarin mukaan olisi se mitä pitää.

Olen myös hieman alkanut kyseenalaistaa Zwiftin tarpeellisuuden omassa käytössäni. Zwift-kisojen viehätyksen ymmärrän ja pariin kisaan olen ottanut osaa, mutta en ole viitsinyt (seliseli) vetää aivan niin punaiselle tässä vaiheessa harjoituskautta, kuin kisoissa pärjääminen vaatisi. Mutta pelkkä Zwiftissä lenkin ajelu on kyllä melko tylsää. Läppärin ruudulta voi katsoa montaa mielenkiintoisempaakin asiaa mielin huijaamiseksi pois traineroinnin monotoniasta.

Hiekkatieralli ei pettänyt taaskaan

Marraskuun ehdottomasti paras pyöräskaba, ainakin HELCX-kisoja lukuunottamatta, on tietenkin Hiekkatieralli. Panostin kisaan niinkin paljon, että huollatin krossarini Bikeplanetissa ja hankin uudet rullaavat Schwalben G-One tubeless gravel-renkaat.

Keli oli taas perinteisen hiekkatierallimainen ja kuraa lensi niin maan pirusti. Mäenpään Eero yritti karkuun alusta alkaen koko ajan ja pakotti muut kiinniajoon. Erkko Salonen lähti irti ennen puoliväliä, iskin perään ja ajettiin kahdestaan melkein loppuun asti. Erkko valitti ettei näe mitään lasien läpi ja ajoi minun takarenkaaseen monta kertaa, kun taas itsellä ei ollut laseja ja raavin hiekkaa ja kiviä koko ajan pois silmämunista. Silmät olivat melko kipeät muutama päivää kisan jälkeen, ei kovin fiksia puuhaa.

IMG_1759
Hatkassa Erkon kanssa

Iskin Erkolta irti Vestran viimeisessä jyrkässä mäessä ja ajoin viimeiset muutama kilsaa yksin maaliin. Vaikka tämä ei nyt kovin vakavastiotettava kisa olekaan, oli silti mukavaa huomata ettei kunto ole täysin pohjamudissa, vaikka viimeiset pari kuukautta onkin tullut ajettua vain PK:ta.

Seuraavat askeleet

Tätä kirjoittaessa joulu on jo ovella ja heti joulun jälkeen lähdemme muutamaksi päiväksi Kolin maisemiin nauttimaan luonnosta. Kolilla tulee hiihdettyä ja tehtyä muuta kuin pyöräilyä.

Tämän jälkeen alkaa jo Calpen treenileiri kolkuttelemaan reilun kuukauden päästä ovella, mistä taas kisakauden alkuun ei ole kuin reilu kuukausi. Sillä lailla se talvi taittuu taas taakse.

Samalla lupaan ryhdistäytyä blogin kirjoittelussa, alkaa hiljaiselo jo riittää. Kuulumisiin!

 

Loppukausi timangia tiimille

Heinäkuisen SM-korttelin ja viimeisen blogipostauksen jälkeen on loppukausi kisattu tiiviissä aikataulussa. 21-22.7. Lappeerannan Willimiesajoista ei jäänyt kummempaa käteen, paitsi että suurvisiiri Kanasen kanssa oli taas mukava ajaa kilpaa yhdessä. Muuten on sitten sujunutkin aika mainiosti.

ISM-tempo ja -maantie

4-5.8. Jurvassa ajettuihin ikäluokkien SM-kilpailuihin starttasin huonoista lähtökohdista, sillä olin kaatunut melko kipeästi saman viikon tiistaina Gesterbyn Bianchi-cupissa ja esimerkiksi syvempään hengittäminen sattui vielä vasempaan kylkeen.

Lauantain tempossa meno olikin erittäin tahmeaa, jäin tehotavoitteesta reilusti ja ajoin kilometri ennen maalia risteyksen pitkäksi epähuomiossa. Surkeakin suoritus riitti pronssiin Martikaisen ja Nordlundin jälkeen, mutta taakse ei ollut pitkä matka. Tulokset ja Strava.

IMG_0574 (2)
Kuva Jari Birling

Sunnuntain maantieajossa tahmea meno jatkui. Ratkaisevassa vaiheessa olin kahdestaan irti Johan Nordlundin kanssa, mutta jouduin taipumaan suoraan vetoon loivassa ylämäessä. Johan karkasi ja ajoi kärkiporukan kiinni, minä jäin kakkosryhmään. Yllätyksekseni voitin tosin porukan kirin viidennestä sijasta, mikä loi pientä uskoa, että en ehkä olekaan kaikista hitain kirijä päällä maan. Tämä oivallus auttoi pari viikkoa myöhemmin taistelemaan Tervaetappien kirisekunneista. Tulokset ja Strava.

Skoda Cycling Cup: Tervaetapit

11-12.8. Oulun Tervaetappeihin lähdin heppoisin odotuksin. Harvemmin on tullut tiputtua loivassa ylämäessä suoraan vetoon, joten uumoilin kisakunnon olleen jo mennyttä kamaa. Kisa alkoi 11 km pitkällä aika-ajolla, joka suoritettiin täysin maantievarustuksessa. Asetin wattitavoitteen 350 w joka on sama kuin tempopyörällä ajamani kymppitempon ennätyswatit. Tiesin, että maantiepyörällä saan enemmän tehoja kuin tempopyörällä, mutta en luottanut kuntooni.

Foil kulkikin erittäin hyvin. Tulin reitin raskaimmalle vastatuuliosuudelle tavoitetehossa ja hyvävoimaisena ja päätin avata urut loppumatkalle. Viimeiset viisi minuuttia nostivat keskitehon 361 wattiin ja sain pidettyä optimaalisen ajoasennon koko tempon ajan, mikä ei aina ole helppoa, kun happoa pursuaa joka paikasta. Olin tempossa toinen Trond Larsenin jälkeen, joka oli aivan eri tasolla muiden kanssa. Takanani haastajia oli erittäin tiheässä. Tulokset ja Strava.

IMG_0696
Miellyttävä piknikhetki lauantain etappien välissä Anttien kanssa.

Myöhemmin samana päivänä ajettiin vielä 110 km maantie-etappi. Koska kokonaiskilpailu oli niin tiukka, reitti helpohko ja matka lyhyehkö ajattelin tehdä strategisia hatkoja, joilla saisin kerättyä matkan varrella kirikierroksilla jaettavia hyvityssekunteja. Ensimmäisen hatkaani ajattelin iskeä sopivassa kohtaa kolmannella  kierroksella, joka oli ensimmäinen kirikierros.

Makoisa iskunpaikka Lauri Sepän kovan vedon jälkeen tulikin jo toisen kierroksen puolivälissä, enkä malttanut olla käyttämättä tilaisuutta. Ketään ei aluksi tullut mukaan, mutta pääjoukko antoi minulle erittäin ison etumatkan nopeasti, joten ajattelin tempoa menemään 15 kilometriä välikiriin asti. Pian takaa kuitenkin tulivat Lauri Seppä, Ville Kantola ja Timo Pikkarainen.

Kun he saavuttivat minut veto lähti samantien pyörimään hyvin, vaikka Ville Kantola ymmärrettävästi ei vetänyt, olihan hänellä IK32-joukkuekaveri Trond Larsen kokonaiskilpailun selvässä johdossa. Villen mieli kuitenkin suureksi iloksemme muuttui hieman myöhemmin kisan aikana ja hänkin liittyi vetotöihin.

IMG_0715
Hatkahommia

Molemmat välikirit noudattivat samaa kaavaa, jossa lähdin kiriin kärjestä ja yritin pitää mahdollisimman monta hatkakaveria takanani. Ensimmäisessä kirissä olin toinen ja toisessa ensimmäinen, joten tämä onnistui aika hyvin. Kilpailun lopussa eromme pääjoukkoon oli supistunut alle minuuttiin ja hatkakaverini pakottivat minut vetämään viimeiset kilometrit, koska olin suurin hyötyjä, jos pysymme irti. Onnistuin huonoista kiriasemista puristamaan kolmannen sijan etapilta ja lisää hyvityssekunteja plakkariin. Tulokset ja Strava.

Sunnuntain korttelietapille lähdettiin tilanteessa, jossa pahimmat uhkaavat Ville Kantola ja Trond Larsen olivat kuuden ja 12 sekuntin päässä takana. Lukuisat välikirit ja hyvityssekuntit tarkoittivat, että kisasta tulisi vielä erittäin tiukka. Joukkueemme onneksi päivän voittavan hatkan muodostivat Juha Kangaskokko ja Vlad Makogon, jotka molemmat olivat riittävällä etäisyydellä takanani, joten tyydyimme vain kontrolloimaan eroa hatkaan.

IMG_0895 (2)
Eero jyystää vetohommissa ja itse saa keskittyä juoman hörppimiseen.

Ja kun sanon ”me” tarkoitan Mäenpään Eeroa. Eero veti pääjoukkoa 90% koko korttelikisasta ja sain keskittyä säästelemään voimiani ja tarkkailemaan pahimpien kilpakumppaneiden aikeita. Loppupeleissä taktiikka toimi täydellisesti ja pääsin juhlimaan ensimmäistä Skoda Cycling Cup -voittoani ja valtavaa 49 cup-pisteen saalistani. Nousin näillä pisteillä cupissa neljänneksi. Tulokset,  lopputulokset ja Strava.

IMG_9993 Miehet kok. kilpailu 5 parasta.png
Tervaetappien kokonaiskilpailun viisi parasta

Bianchi-cup Landbo

14.8. tiistaina maistelin palautumisen tasoa ja katsoin, että kaippa tuota voi käydä yhden Bianci-cupin rykäisemässä. Landbon kisa ajettiin lyhyellä kierroksella pisteajona, jossa joka toisella kierroksella maalimäen päällä jaettiin isommat pisteet neljälle parhaalle ja joka toisella vain yksi piste voittajalle.

Eero kuitenkin päätti lähteä hatkaan melko kisan alkupuolella ja melko tukkoisesta olostani huolimatta sain otettua itseäni niskasta kiinni ja sillattua perään auttamaan vähän myöhemmin. Eero oli kuitenkin niin tolkuttoman vahva, että kontribuutioni oli yksi soijanakin mittainen vetovuoro per kierros ja henkinen tuki. Ajoimme kaikki muut paitsi Sauli Pietikäisen lopulta kiinni kierroksella ja pokkasimme sijat 1. Eero ja 2. Niki. Tulokset ja Strava.

Skoda Cycling Cup: Kaivopuiston Kortteliajot

Yhden viikonlopun huilasin ja sukuloimme Pohjois-Pohjanmaalla. 25-26.8. ajettiin Skoda Cycling Cupin finaali Kaivopuiston Kortteliajojen muodossa. Kilpailu ajettiin samalla pistekilpailumuodolla, jota koeponnistettiin Landbossa. Reitti oli suurelta osin erittäin kapea ja nopea, joten porukassa nouseminen oli erittäin vaikeaa. Kilpailun ylivoimaisesti voittanutta Joni Kanervaa kun seurasi, niin mies ei tainnut valua kärkisijoilta juuri kertaakaan, mikä on sekä fiksua että erittäin raskasta.

Itse en ollut kilpailusta voittoa hakemassa riskillä. Tähtäsin riittävän hyvään sijoitukseen, että ohittaisin Aimo Pyykkösen cupin pisteissä ja toisaalta saisin pidettyä takanani niskaani hengittävät Sepän, Larsenin ja muut.

Keräsin kahdeksanteen sijaan riittäneet 10 pistettä voittamalla yhden kirin Micken hyvästä pohjostuksesta, olemalla kerran toinen Joni Kanervan takana ja nappaisemalla kaksi välikierrosten yksittäistä pistettä. Kovin vaikeaa meikäläiselle tämä pistekortteliajo. Kahdeksas sija riitti kuitenkin nippanappa ja pääsin kuin pääsinkin Skoda Cycling Cupin podiumille Matti Mannisen ja Joni Kanervan seuraksi. Varsinainen cupin palkintojenjako on kauden päätösgaalassa kuulemma. Tulokset, Cup-tulokset ja Strava.

IMG_1276
Skoda Cycling Cupin kokonaistulokset. Kuvata puuttuu 1. Matti Mannien ja 5. Aimo Pyykkönen

Helsinki Velotour

Sunnuntain Helsinki Velotouriin tiimi lähti erittäin rennoin mielin. Olimme jo saavuttanut kaudella enemmän mitä osasimme odottaa, eikä paineita menestyä enempää ollut. Taktiikkapalaveri kuului lyhykäisyydessään näin: ”Pidetään hauskaa, ollaan aktiivisia ja Eerolla on vapaat kädet”.

IMG_1301
Makkonen on tehnyt comebackin!

Kisa meni lopulta pientä hienosäätöä lukuunottamatta lähes samalla tavalla kuin viime vuonna: Minä olin kahden hengen hatkassa melkein koko kisan ja Eero pokkasi voiton lopussa. En ollut suunnitellut pitkää hatkaa, enkä tehnyt koko alkukisassa yhtään mitään, mutta kun 11 kilometrin kohdalla Tattarinharjun ylämäessä näin Johan Nordlundin tutun hahmon olevan hieman irti pääjoukosta, iskin täysillä perään. Sanoin Johanille ”dodiin nyt mennään” Johan kuittasi ”sua mä toivoinkin” ja sitten lähdettiin jauhamaan. Hatka-bromance <3.

Yhteistä matkaamme kestikin noin 100 kilometriä, kunnes Johanin selkä ei enää kestänyt jyystämistä ja hän joutui jättäytymään takaisin pääjoukkoon. Olin itse aivan puhki jo tässä vaiheessa, maaliin oli 40 kilometriä ja pääjoukko hengitti niskaan minuutin päässä. Tiesin etten selviäisi, ellei pääjoukko täysin lopettaisi vetämistä ja tuskin sitä tapahtuisi. Tarkoitukseni oli sinnitellä vain niin pitkään kuin mahdollista.

20180826-_DSC8224
Hatkan alkupuolella täytyy painaa urku auki. Kuva Mikko Rantanen

Vajaa parikymppiä pysyin vielä irti, mutta Sotungintiellä pääjoukko otti minut kiinni ja Makkonen iski samantien irti. Jussi pysyi hetken irti ja heti perään Eero teki oman ratkaisunsa Kuninkaamäessä. Pääjoukosta oli jo puhti pois ja vaikka takaa-ajossa oli vähän aikaa asennetta, pian tuli selväksi että Eero ei tulisi enää kiinni.

Tovin huilailtuani pystyin vielä rääpimään kasaan jonkinlaisen leadoutin Mickelle, joka kaatumisesta kipeästä kädestä huolimatta onnistui puristamaan podiumille heti Joni Kanervan jälkeen. #1 ja #3 kotikisasta ja Eerolle jo toinen peräkkäinen Velotour-voitto. Ei paljon paremmin voi maantiekausi päättyä tiimin osalta. Tulokset ja Strava.

Loppukausi fiilistellään

Jos huvittaa, ajattelin vielä puolustaa voittoani Mäntsälä ajossa ja tempoa myös Mäntsälässä 15-16.9.  Siitä viikon päästä 23.9. ajetaan joukkueaika-ajon SM-kisat Vantaan Seutulassa. Henkisesti kuitenkin tuntuu, että kausi on nyt paketissa. Loppu olkoon pelkkää fiilistelyä.

Vegaaniurheilijan ruokailusta

Olen monesti saanut kysymyksiä ruokavalioasioista. Ihmisiä tuntuu kiinnostavan, mitä kestävyysurheilua harrastava vegaani suuhunsa laittaa, ja olen luvannut kirjoittaa aiheesta. Aika lunastaa tuo lupaus viimeinkin.

En tunne olevani minkäänlainen auktoriteetti ravitsemusasioissa. Kokemukseni ovat kuitenkin osoittaneet, ettei pyörän kulku ole ainakaan huonontunut sen jälkeen, kun pari vuotta sitten siirryin täysin vegaanisiksi. Sitä ennen olin pari vuotta ollut ”lakto-ovo-vegetaristi” eli söin edelleen juustoa, munaa ja maitoa sisältäviä ruokia, mutta hyvin vähän silloinkin.

En osaa kuvailla ruokavaliotani kovinkaan kattavasti kirjoittaen, joten ajattelin lähestyä asiaa kuvien muodossa. Näissä kuvissa on vajaan kuukauden ajalta otantoja syömistäni ruuista, mutta aivan kaikki ateriat eivät ole kuviin päätyneet. Näiden lisäksi on tullut syötyä reippaita määriä ruisleipää, tofua, kaurapuuroa, mysliä, soijajogurttia, soijarouhetta ja mansikkahilloa, joista suurin osa aamu-, väli- ja iltapaloistani koostuu.

Suurin ruokasyntini on liiallisten iltapalojen syönti: olen vähän väliä jääkaapilla iltaisin ja näiden ylimääräisten aterioiden rajoittamisen kautta yleensä säätelen painoani tarvittaessa. Nyt on taas käynyt perinteisesti, että olen lihonnut kisakaudella monta kiloa, kun miinuskaloreilla ajetut PK-lenkit ovat jääneet vähiin ja kisoihin tulee aina tankattua hyvin etukäteen, kisan aikana ja kisan jälkeen.

Heinäkuu on tullut vietettyä enimmäkseen lomalla, joten ravintoloissa on tullut syötyä tavallista useammin. Nykyisin se on vieläpä varsin helppoa, kun lähes kaikkialta saa vegaanisia vaihtoehtoja. Yleensä syön ulkona vain useamman päivän kisareissuilla ja pitemmillä ajomatkoilla kisoista kotiin.

Vegaanista ruokavaliota täydennän seuraavilla pillereillä: B12-vitamiini, rautalisä, sinkki, D-vitaamini muulloin kuin kesällä ja kalsium/magnesium. Näistä vain B12 on välttämätön lisä vegaanille, rautaa otan varmuuden vuoksi.

Nämä kuvat varmasti osoittavat sen, että vegaaniksi ryhtyäkseen ei ainakaan tarvitse olla kummoinen kokki. Sen verran simppelillä linjalla mennään 🙂

Huomaa VegeStreet-tapahtuma Helsingissä Teurastamolla la 4.8.!

Inspiraatiota:
Sipsikaljavegaanit

Lisätietoa urheilijan vegaaniruokavaliosta:
Vegaaniliitto
Urheilevan vegaanin ravitsemus, osa 1 ja osa 2

Ruoka6
Kemiönsaarelaisen hostellin aamupala. Kaurapuuroa hillolla ja saaristolaisleipää kuivana. Hotellien aamiaisilla olisi oman kokemukseni mukaan eniten petrattavaa vegaaniruokavalion huomioimisessa – niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Ruoka15
Tyypillisen työlounaani. ”Kokoa itse”-salaatti S-Marketista. Raasteita, avokadoa, oliiveja, pähkinöitä, sweetydropseja, taboulehia ja yleensä jokin proteiinilähde kuten falafelit, joita ei ollut saatavilla kyseisenä päivänä. 
Ruoka14
Iltahuikopala. Pähkinöitä ja omenaa.
Ruoka13
Työpaikkalounas. Pääruokana tarjolla ollut kasvisvaihtoehto ei ollut vegaaninen, joten tyydyin lisukesalaatteihin.
Ruoka12
Mökkireissun huoltoasemalounas. Bataattiburgeri ranskalaisilla.
Ruoka11
Mökkilounas. Salaatti pastalla ja tofulla.
Ruoka10
Fiskarsin maastopyöräilyn välipala. Vegaanijätskiä ja mustaa kahvia. Nykyisin kauramaitoa saa kahviin tiskin alta lähes kaikista paikoista, mutta tältä kioskilta oli päässyt loppumaan.
Ruoka9
Fafa’sin vegaanimeze shoppailureissulla Kampissa.
Ruoka8
Kesälomaroadtripin lounas Hangossa. Classic Pizzan vegaanipizza.
Ruoka7
Tammisaarelaisen ”ensimmäisen aallon vegaanikahvilan” Vegan deluxe voileipä. Edellä mainittu kahvilatyyppi on sellainen kotikutoinen, hippihenkinen ja sliippaamaton.
Ruoka5
Kesälomaroadtripillä Mathildedahlin suklaapuodissa kevyt välipala.
Ruoka4
Mökkilounas. Nuudelisalaatti Mathildedahlin leipomon patongilla ja sinisellä (vegaanisella) Keijulla.
Ruoka3
Kevyt mökki-illallinen. Nuudelisoppa ja Mathildedahlin kyläpanimon vehnäolutta pieni lasillinen.
Ruoka2
Mökki-illallinen. Valmiiseen pakastepohjaan tehty pizza ilman juustoa. Helppoa, nopeaa ja terveellistä, aina ei pizza juustoa kaipaa. Päinvastoin täytteet maistuvat raikkaampina.
Ruoka1
Nopea illallinen kotona. Nuudeleita ja linssejä.
Ruoka16
Lounas kotona. Soijasuikaleita, pakastewokkivihanneksia ja täysjyvänuudeleita.

SM-huumaa

SM-suma

Kirjoittamani SM-maantien kisaraportti löytyy jo IBD cyclingin sivuilta, joten en lähde toistelemaan samoja asioita täällä uudestaan. Lisäksi Hanna oli meidän tiimin mukana kahden päivän ajan videokameroineen ja hänellä on lähes valmiina ”behind the scenes” tyylinen video viikonlopun kulusta, joka on ainakin omasta mielestäni hauskaa katsottavaa.

SM-tempo Noormarkku

SM-tempo ajettiin reilu viikko sitten perjantaina ja tulos oli suurin piirtein se mitä etukäteen uumoilinkin. Nordlundilta ja Martikaiselta tiesin ottavani turpiin, mutta epäilin ettei mitalisija kovin kauaksi varmaan jää. Yksi Trond Larsen sieltä kiilasi väliin, joten sijoitukseni oli siis neljäs. Tulokset ja Strava.

TT_1
Mutkaa riitti matkalla

Reitti ja olosuhteet

Reittiä oli etukäteen mainostettu vain sanoilla ”pannukakku” ja ”nopea”, mutta paikan päällä perjantaina totuus olikin hieman monimutkaisempi. Vaikka suuremmat mäet loistivat poissaolollaan ja 47 km matkalla oli vain neljä risteystä ja kääntöpaikka, niin reitti oli kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Ensimmäinen huomioitava tekijä oli kisapäivän erittäin voimakas tuuli pohjoisesesta, joka oli ensimmäisellä kolmanneksella sivumyötäinen, toisella kolmanneksella suoraan sivusta ja viimeisellä kolmanneksella sivuvastainen.

Toisekseen reitti mutkitteli jatkuvasti ja asfaltti oli melkoisen huonossa kunnossa, joka tarkoitti jatkuvaa kompromissien tekemistä parhaan ajolinjan ja kuoppien/railojen väistelyn välillä. Taisin tässä epäonnistua, sillä perässäni autoa ajanut Sami kommentoi minun ajaneeni ainakin 100 metriä ylipitkän tempon liian pitkien ajolinjojen takia.

Kolmanneksi pannukakku reitti ei suinkaan ollut, vaan jatkuvaa pientä kumpuilua. Tälläinen ei yhteislähtökisassa vaikuttaisi yhtään mitään, mutta tempossa jatkuvasti limiitillä ajaessa pienet hidastukset ja kiihdytykset takaisin matkavauhtiin saattavat sotkea ajorytmiä.

TT_2
Viimeiset säädöt ennen lähtöä

Taktiikka ja vauhdinjaon onnistuminen

Vaikka lähtöpaikalla tuuli oli aivan järkyttävä, kuulimme huhuja paikallisilta, että itse reitille tuuli ei osu ollenkaan niin pahasti, kuin voisi luulla. Otin kuitenkin Samin neuvosta alkumatkan rauhallisemmin ja jätin hieman reserviä viimeiselle kolmannekselle vastatuuleen tykittelyyn. Tämä ei ole minulle luonnollinen tempotaktiikka, vaan yleensä lähden tavoittelemaan hieman korkeampaa keskitehoa mihin kykenen ja hiivun hallitusti loppua kohden, kuitenkin puristaen viimeisellä kilometrillä aivan kaikki mitä jaloista irtoaa.

Samin taktiikka tuntui kuitenkin pelaavan hyvin ja Stravan perusteella voitin Aimo Pyykkösen käytännössä viimeisellä seitsemällä kilometrillä. Toisaalta olin Trond Larsenin kanssa tasoissa 20 km ennen maalia, mutta hävisin loppuajassa 12 sekuntia, joten Trond ajoi lopun vastatuuliosuuden vieläkin vahvemmin.

TT_aimo
Vertailu Aimo Pyykköseen. Violetin viivan ollessa mustan yläpuolella, minä olen edellä.
TT_trond
Vertailu Trond Larseniin. Violetin viivan ollessa mustan yläpuolella, minä olen edellä.

Ensimmäisen kolmanneksen keskitehoni oli 313 w, toisen 316 w ja viimeisen 319 w, joten tyypilliseen hiipuvaan keskitehoon verrattuna vauhdinjakoni oli mielestäni hyvä tälle reitille. Edelleen keskiteho 316 w on erittäin pieni verrattuna kilpakumppaneihini ja siihen mihin pystyn esimerkiksi ylämäessä maantiepyörällä, mutta onpahan jotain mitä kehittää ensi kaudeksi. Samalla vauhdinjaolla saavutettu 320 w keskiteho olisi todennäköisesti riittänyt pronssiin, joten pienistä eroista puhutaan, mutta turha jossitella, tähän jalka riitti tänä päivänä.

SM-kortteli

Tikkurilan Heurekan ympäristön korttelireittiä oli mainostettu tekniseksi jo pitemmän aikaa ja kisaa edeltänyt tutustumisajo vahvisti huhut. En silti suostu kutsumaan reittiä vaaralliseksi, vaikka parit ikävät kolarit kisassa sattuivatkin. Vesikouru tai ei, liian nopea tilannevauhti mutkassa johtaa ulosajoon. Mielestäni reitti oli sopivalla tavalla teknisesti haastava, mikä teki kilvanajosta mielenkiintoista.

Kortteli_1
Paikalla oli mukavasti katsojia

Kisa lähti käyntiin ja jouduttiin keskeyttämään pitkäksi aikaa melkein samantien, kun Stangan Osku Pulkkinen ja Länkenin Aleksi Hänninen kolaroivat pahasti betoniseinään alikulkutunnelissa. Jälkiviisaanaa takaseinään olisi voinut laittaa jotain pehmustetta suojaksi, sillä se ei olisi edes kaventanut reittiä. Jarkko Niemi, Sampo Lahti(?) ja tukijoukot vastasivat väliaikaviihteestä oikein kunnon sanaharkan muodossa, samalla kun loukkaantuneita kilpailijoita vietiin ambulanssilla pois reitiltä. Mistä lie riita syntynyt, en pysynyt kärryillä.

Pian kisa kuitenkin starttasi kunnolla ja kasoilta vältyttiin aivan loppuun asti. Kaikenlaista yritystä tuli monelta suunnalta lähes jatkuvalla syötöllä. Henttalan Joonas tuntui purkavan agressioita iskemällä lähes koko ajan, mikä ei taktiikkana toiminut kovin hyvin, mutta elävöitti kyllä kisan kulkua mukavasti.

Kun vajaa 50 minuuttia kisaa oli ajettu kärkeen muodostui kahdeksan kuskin hyvä ryhmä ja itse jäin pääjoukon puolelle, mutta meiltä oli Anders kärjessä. Yritin tehdä siltauksen, niin ettei muita pääsisi mukaan, mutta Juhana Hietala ja Lauri Seppä tulivat kuitenkin peesissä mukana. Ryhmässä ei oikein ollut yhteisymmärrystä vetämisestä, joten otin vastuun jonkinlaisesta vauhdinpidosta, koska ajattelin että Andersilla olisi kuitenkin paremmat mahdollisuudet tästä ryhmästä, kuin pääjoukosta.

kortteli_2
Hatkan vetohommissa. Kuva Matti Ouvinen

Viimeisen kierroksen puolivälissä kysyin vielä Andersilta, haluaako hän nousta ylemmäksi ryhmän takapuoliskolta, mutta Anders sanoi olevansa tyytyväinen asemaansa. Liekö halusi päästä yllättämään porukan hieman taaempaa lähtevällä iskulla. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja loppukirissä olimme molemmat aivan liian takana. Juhana Hietala veti viimeisen mutkan liian kovaa, ajoi vastakkaisen puolen vesikouruun ja kaatui keskelle tietä. Kaikki muut paitsi Anders onnistuivat väistämään keskellä tietä makaavan Juhanan ja Juha Kangaskokko taiteili yksi jalka polkimella viivan yli korttelimestariksi.

Eli aika perseelleen se meni loppupeleissä meidän tiimiltä ja käteen jäi vain ”TV-aikaa” ja kaatunut tuore maantieajon Suomen mestari. Suoraan sanoen otti aika hitosti päähän heti kisan jälkeen, että miksi tässä piti näin käydä viime metreillä. Oma jalka oli kisan alussa aivan hirveän tukkoinen, mutta nylkeminen onnistui kyllä lopussa, vaikka herkkyys ei missään vaiheessa löytynyt.

TV-aikaa voi ihastella Yle Areenassa ja täällä on tulokset sekä Strava.