Aika-ajon ihmeellinen maailma

Otsikkokuva Mikko Rantanen

Aika-ajamisen edistyminen

Monta vuotta suhtauduin aika-ajamiseen välttämättömänä pahana, joka pilasi mahdollisuuteni sijoittua hyvin etappikisoissa. Tempotyylinen tehontuottoni tasamaalla tuntui heikkoudelta kilpakumppaneihin verrattuna, varsinkin huomioiden mitä olin saanut itsestäni irti pitemmissä ylämäissä Mallorcan-leireillä.

Tasamaan tehontuottoa on tullut harjoiteltua jo ennen varsinaista tempoinnostusta tekemällä pitempiä 10-20 minuutin intervalleja maantiepyörällä, sillä täysin kirikyvyttömänä kuskina soolohatka on lähes ainoa tapani voittaa kisoja ikinä Suomen maastoissa.

Kaksi vuotta sitten lainasin ensimmäistä kertaa Ramstedin Teemun Giant Trinity aika-ajopyörää ja huomasin, että oikealla pyörällä ajaessani pystyin tekemään ihan kelpo ajan 13:27 Sotungintien 10 km reitillä (Strava), vaikka täydestä tempovarustuksesta puuttuikin vielä kunnon tempokiekot, kypärä, haalari ja kengänsuojat eli käytännössä kaikki muu paitsi itse pyörä.

2016 Pepen tempo 13:27 veto. Laiton asento (kädet liian pitkällä), mutta ei optimoitu varustus.

Tempokärpänen ei tästä aivan vielä täysiä puraissut vaan jatkoin Ramulta pyörän lainaamista aina kauden 2017 loppuun asti, jolloin ajoin omaksi yllätykseksi kuudenneksi Lapinkylän tempossa (tulokset ja Strava) ja yhdeksänneksi SM-tempossa Pikku-Syöteellä (tulokset ja Strava). Viimeistään Martikaisen Tommin vihjaus, että ehkä tempoon kannattaisi panostaa enemmänkin, sai aikaan kipinän oman pyörän hankkimisesta ja tempoharjoittelun lisäämisestä sen myötä.

Tempoon panostaminen alkaa

Syksyllä 2017 tempoprojekti sitten alkoi ja hieman perse edellä puuhun asiassa mentiin. Tilasin hyvästä alennuksesta Planet-X Exo3 -runkosetin ja viikkoa myöhemmin myös runkoon ainoat sopivat jarrut samasta puljusta. ”Integrated brakes” ei suinkaan tarkoita, että runkosetti sisältäisi myös kyseiset jarrut, ei tietenkään. Saat tilata ne erikseen.

IMG_2715
Planet-X Exo3 ja liian massiivinen vinoputki.

Hovihankkijani Vantaan Bikeplanetin kautta hommasin täyden Shimano Ultegra DI2 osasarjan ja kaikki muut vaadittavat kilkkeet lopullisia tempokiekkoja vaille ja kasasin pyörän talven trainerointeja varten. Lokakuusta tammikuuhun pyörällä sitten traineroin tyytyväisenä ja yritin hakea asentoa kohdalleen, kunnes tietooni tuli Fillarifoorumin postaus kyseisestä runkosetistä.

Kauhukseni paljastui, että vaikka Planet-X oli sosiaalisessa mediassa muuta antanut ymmärtää, kyseinen runko ei ollut UCI-laillinen, joten sillä ei saisi ottaa osaa virallisiin aika-ajokilpailuihin. Vaikka vanha 3:1-sääntö ei enää rajoittanut runkoputkien mittasuhteita, yhdenkään runkoputken poikkileikkaus ei saanut olla enempää kuin kahdeksan senttimetriä ja Exo3:ssa tämä mitta oli suurimmillaan 10 senttimetriä.

Pisteet kuitenkin Planet-X:lle joka hyväksyi reklamaationi, hyvitti kaikki rahani täysimääräisesti ja järjesti vielä kuljetuksen runkosetille kotiovelta. Harjaanjohtava markkinointi ansaitsee 0/5 pisteet, mutta asiakaspalvelun toiminta täydet 5/5.

Giant Trinity

Tämä jätti minut kuitenkin ilman temporunkoa, mutta Bikeplanetin Anssi auttoi miestä hädässä ja tilalle löytyi erittäin kilpailukykyinen Giant Trinity Advanced Pro TT -runkosetti. Ulospäin täysin samanlaisen näköinen, jolla Tom Dumoulin voitti aika-ajon maailmanmestaruuden 2017, vaikka epäilen että Tompalla olikin joku erikoisversio, jota ei rahvaalle edes kaupitella.

Yhtä kaikki Trinityni saapui minulle hyvissä ajoin ennen kisakauden alkua ja pääsin kasaamaan pyörää. Pyörän etupään integraation ja sitä myöden monimutkaisuuden aste oli aivan eri luokkaa kuin Planet-X:ssä ja muutama ärräpää tuli päästettyä ennen kuin pyörä oli kasassa. Kun hommasin vielä levykiekon taakse ja kolmepuolaisen etukiekon oli pyörä valmis kesän koitoksiin.

IMG_3195
Giant Trinity Advanced Pro TT nykyisessä muodossaan.

Loput tempovarustuksestani sisältävät tällä hetkellä IBD Cyclingin väreissä olevan Pearl Izumin tempohaalarin, Catliken lyhythäntäisen tempokypärän ja Velotozen kengänsuojat. Kypärä saattaisi olla potentiaalinen kehityskohde, jos vain oppisin pitämään päätäni oikeassa asennossa koko ajan, mikä ei tällä hetkellä vielä aivan onnistu.

Vauhdin testailua

Toukokuun puolivälin kesäisen sään myötä pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan, miten paljon uutta vauhtia uusi pyörä, uudet varusteet ja lainapyörään verrattuna paremmin kohdilleen hinkattu ajoasento toisivat. Totaalisen tyyni kesäilta ja 25 astetta lämmintä (lämmin ilma on harvempaa ja siksi nopeampaa) eivät jättäneet auki paikkoja selittelyille Sotungintien tempossa. Edellinen ennätykseni oli edelleen vuoden 2016 13:27 ja mielessä siinti 13 minuutin haamuraja, jonka alitukseen en uskonut, mutta jota pidin pidemmän tähtäimen tavoitteena. Tavoitteeni oli siis tehdä vain uusi oma ennätys.

7693b33d-a1e3-4a3b-802a-767f47f1834a
Ajoasento ja varustus 12:55 Sotungintien tempon kellotuksessa.

Yllätykseni olikin siis suuri, kun kello pysähtyi aikaan 12:55 tarkoittaen 32 sekunnin parannusta keskiwattien asettuessa tismalleen tavoitteeseeni 350w. Tällä ajalla irtoaa Stravasta sija neljä ja Pepen kaikkien aikojen listalla sijoitus olisi yhdeksäs, jos ajo olisi tehty Pepen kellottamana. Ei aivan huono ruotaisu siis.

Seuraava vertailukohta vauhdille yli kaksi kertaa pidemmällä matkalla oli 3.6. IK32:n järjestämä Lapinkylän tempo, jossa kisamatka on 26,6 kilometriä. 2017 lainapyörällä ajoin reitin aikaan 36:09 (tulokset ja Strava), mikä oikeutti kuudenteen sijaan. Nyt vauhtia oli lähes samoilla tehoilla tullut niin paljon lisää, että ajasta lähti lähes kaksi minuuttia pois ja kello pysähtyi aikaan 34:15 (tulokset ja Strava), millä tulin toiseksi vain SM-mitalisti Tommi Martikaiselle häviten.

lapinkylä
1. Tommi Martikainen 2. Niki Birling 3. Antti Palonen
34345904_10156074132047771_7165837536747585536_o
Lapinkylän tempo 2018. Asento ei kasassa enää, kun puristan loppumäkeen. Kuva Matti Ouvinen.

Monet ovat spekuloineet, kuinka temponi voi kulkea kohtuullisen hyvin niinkin pienillä tehoilla, enkä osaa aivan vastata kysymykseen, onko mittari linjassa muiden kanssa vai olenko todella niin liukas aerodynaamisesti. Lapinkylässä keskinopeuteni melko mäkisellä ja tuulisella reitillä oli 46,3 km/h vain 326 watin tehoilla. Ero monien muiden kilpakumppaneiden teho/nopeus-suhteeseen on suuri, mitä en osaa itsekään selittää täysin.

Muokattu-09232
Lapinkylän tempo 2018 loppurutistus. Kuva Akseli Marttila.

Pitkissä ylämäissä kuten Mallorcan Sa Calobralla reilusti yli 350 watin teholla ajaminen noin puoli tuntia ei ole minulle kummoinen temppu, mutta tempopyörällä en pääse aivan näihin tehoihin. ”Tempo-FTP:ni” tuntuu olevan noin 320 wattia, sillä lyhyempi rykäys kuten kymppitempo kulkee 350 watilla, mutta pitemmissä vedoissa teho hiipuu lähemmäs 320 wattia, kuitenkin stabiloituen juuri sen yläpuolelle.

Seuraavana SM-tempo

Noormarkun SM-tempo on tulevan viikon perjantaina seuraava koitokseni ja yksi kauden päätavoitteista. Reitti on tasainen ja oletettavasti helppo, joten jos tuuli ei tee suuria tepposia, oletan 47 kilometrin reitin taittuvan noin 46-47 km/h keskinopeudella, eli kovin kauas tunnin ajasta ei mennä, jos en romahda pahasti. Näistä lähtökohdista lähden todennäköisesti tavoittelemaan 330 watin keskitehoa, joka on hieman optimistista, mutta ei niin korkealla, että riskeeraisin räjähtäväni täysin. Noin 320 wattia on kuitenkin todennäköisempi lopputulos, enkä pysty olemaan siihen kovin pettynyt.

Porvoo Turbon jälkeen voimien keruuta vastatuuliseen kotimatkaan.

Juhannuslauantaina tuli testattua taas kisavauhtia ja vetäistyä uudet pohjat Stravan ”Helsinki-Porvoo Turbo” -segmenttiin. 30,7 kilometriä taittui mukavasti myötätuulen saattelemana 50,5 km/h keskinopeudella. Samat watit kun saa riittämään reilut 1,5 kertaa pidemmälle matkalle viikon päästä, niin olen tyytyväinen.

En lähde mitalitavoitteilla spekuloimaan, mutta hyvään sijoitukseen on kaikki edellytykset. Loppu riippuu sitten kilpakumppaneista – tempossa kun pystyy tekemään vain oman parhaansa, eikä yhtään enempää. IBD Cyclingin miehistä myös Antti Palonen, Eero Mäenpää ja Antti Vekkeli ovat erittäin hyviä tempossa ja keskinäinen kisamme tulee olemaan erittäin kova. Teoriassa on mahdollista, että kaikki neljä löytyvät tuloslistalta top10:stä.

Wahoo Elemnt testauksessa

Otsikkokuva Tiina Terrinen

Testilaite ja pakkauksen sisältö

Ystävällinen pyöräkauppias Vantaan Bikeplanetista antoi minulle Wahoo Elemnt pyörätietokoneen testattavaksi ja pyysi raportoimaan käyttökokemuksista. Epäilen hänen pohjimmaisen motiivin olevan tutustuttaa minut Wahoon laitteisiin ja niiden käyttämiseen, jotta hän voi jatkossa käyttää minua teknisenä tukihenkilönä. Hyväksyn tämän osaksi yhteistyökuviotamme. Ajattelin, että samaan syssyyn kirjoitan kokemukseni tänne blogiini, joten tässä tulee.

Käytin Elemntiä viikon ajan pääsiasissa Tavastia 3 days etappiajoissa, sisältäen korttelikisan, joukkueaika-ajon ja kaksi maantietappia. Lisäksi kävin yhdellä lenkillä tempopyörälläni Elemnt seuranani.

Elemntin myyntipakkaus sisälsi itse laitteen, kolme erilaista telinettä (stongan edessä, stemmin päällä ja aika-ajotikkuihin) sekä micro-usb-kaapelin. Juuri enempää en osannut toivoa. Lisäksi pakkaus itse oli erittäin edustavan ja laadukkaan oloinen, mistä syntyi heti hyvä vaikutelma.

ele1
Laadukas pakkaus ja kattava sisältö

Vertailu Garmin Edge 820 kanssa

Olen ollut Garmin käyttäjä vuodesta 2011 asti ja näinä vuosina minulla on ollut kaksi pyörätietokonetta: Garmin Edge 800 ja Edge 820, joista jälkimmäinen nyt hieman toista vuotta. Peilaan Wahoota siis vahvasti juuri Edge 820:sta vastaan.

Olisin mielummin ottanut testiin hieman kompaktimman Wahoo Elemnt Boltin, joka ulkomitoilta vastaa hyvin läheltä Edge 820:stä, kun taas isoveli Elemnt on selkeästi kookkaampi. Elemnt on kuitenkin marginaalisesti litteämpi kuin Edge 820 ja lituskaisempi muoto korostuu suhteessa laitteen suureen pinta-alaan. Elemntin erot verrattuna Elemnt Boltiin ovat lähinnä enemmän led-valoja (jotka kytkin kisoihin pois häiritsemästä) ja suuremman näytön mukana tuomat 11 datakenttää kerralla verrattuna Boltin yhdeksään.

ele3
Wahoo Elemnt ja Garmin Edge 820
ele2
Wahoo Elemnt ja Garmin Edge 820

Laitteen ulkonäkö on mielestäni vanhahtava. Laitteessa on todella paljon pinta-alaa näytön lisäksi. Itse näyttö on samanlevyinen, mutta hieman korkeampi kuin Edge 820:ssa. Pikkuveli Bolt on mielestäni paremman näköinenkin, muun hyvän lisäksi.

Käyttöönotto ja appi

Wahoon pyörätietokoneiden käyttöönotto on erittäin helppoa. Laatikon avauksesta ei ollut kulunut kovin montaa minuuttia, kun olin saanut puhelimen yhdistettyä laitteeseen ja olin muokannut dataruudut oman makuni mukaisiksi ja parittanut syke – ja tehomittarin kätevästi puhelinta hyväksikäyttäen. Wahoon vahvin puoli Garminiin verrattuna on juuri saumaton ja simppeli integraatio puhelin appiin.

Puhelin appi on toisaalta mielestäni yksi Wahoon heikkouksista myös. Parin ensimmäisen päivän aikana olin järkyttynyt siitä, kuinka näin laginen ja jumahteleva appi on voitu laittaa markkinoille, kunnes löysin internetistä vastaavia kokemuksia, jotka johtuivat appin taustalla tekemästä reittikirjaston synkronoinnista Ridewithgps-reittieni kanssa. Kytkin synkkauksen pois ja appi alkoi toimimaan hyvin. Reitit synkronoituvat vissiin vain silloin, kun appi on käytössä, joten en tiedä kauanko operaatiossa kestäisi. Reittikirjastossani on 244 eri reittiä.

Toinen heikkous appissa on se, että mielestäni dataa ei pysty katselemaan ja analysoimaan riittävän tarkasti ja toisaalta Wahoolla ei ole mitään tietokoneella nettiselaimessa toimivaa versiota harjoitusdatan tarkasteluun, appilla on siis pärjättävä. Käytännössä Wahoo on siis luottanut, että kaikki synkronoivat datansa esimerkiksi Stravan kanssa joka tapauksessa ja hoitavat nettiselaimessa tarkastelun sitä kautta. Jäin kuitenkin kaipaamaan Garmin Connectin nettiselainversiota Elemntin kanssa.

ele22
Tässä käyttöliittymässä ei datoja yksityiskohtaisesti tarkastella

Ajonaikainen käyttö

Ajon aikainen käyttö oli Elemntissä jouhevaa. Kaikki toimi mainiosti ja painonappulat ovat käyttöliittymänä hyvät, mutta toki jotain ominaisuuksia menetetään ilman kosketusnäyttöä. Laitteen iso koko, hieman heppoinen muoviteline ja jäykät napit johtivat tilanteeseen, että joidenkin nappien painaminen fleksasi telinettä varsin merkittävästi.

ele6
Laite näyttää virtaviivaiselta suuresta koosta huolimatta
ele5
Samoin edestä katsoen

Jotkin ratkaisut olisivat mielestäni hieman hölmöjä, kuten että oletuksena päällä oleva ”Lap data” ruutu on näkyvissä vasta, lap-nappulaa on painettu vähintään kerran. Itse haluaisin katsoa lap-ruutua myös esimerkiksi tempokisoissa, joten joutuisin joko kikkailemaan tyhjän lapin pohjille ennen starttia, että saisin lap-ruudun näytölle heti startista alkaen. Typerää.

Lisäksi laite ei automaattisesti synkroinut datoja pilveen, jos en ollut puhelimen lähettyvillä, kun kisa tai harjoitus loppui ja lopetin aktiviteetin laitteesta. Garmin osaa synkroinoida jonossa olevat aktiviteetit, kunhan virta on päällä ja laite viedään puhelimen läheisyyteen, kun taas Wahoossa piti aktiviisesti käynnistää appi, jotta synkkaus tapahtui.

ele4
Normaali ajonaikainen ruutuni

Toisaalta Wahoo ei bugita kummallisilla tavoilla, kuten oma Garmin Edge 820 tuppaa tekemän. Garmini esimerkiksi päättää käynnistyä uudelleen usein, kun tarkoituksena on sammuttaa laite. Lisäksi Garminin uudet kapasitiiviset kosketusnäytöt ovat todella tuskaisia käyttää ja jumahtavat totaalisesti silloin tällöin. Viikon aikana en saanut Wahoolla aikaiseksi mitään bugituksia tai jumituksia.

Yhteenveto

Lopputulemana saatan jossain vaiheessa siirtyä Wahoon kelkkaan, mutta laite on silloin ehdottomasti pienempi, halvempi, kevyempi, aerodynaamisempi ja paremman näköinen Wahoo Elemnt Bolt, ei isoveli Elemnt.

Vertailun laitteiden hinnat juuri nyt:
Wahoo Elemnt 299e
Wahoo Elemnt Bolt 239e
Garmin Edge 820 269e

Plussat:
+Helppo käyttöönotto
+Hyvä integraatio puhelin appiin
+Helppo käyttö fyysisillä näppäimillä ajon aikana
+Mustavalkonäyttö on selkeä
+Ei bugita
+Ledivalot jos joku niistä tykkää
+Kolme telinettä paketissa

Miinukset
-Liian iso (Bolt korjaisi tämän)
-Ruma ulkonäkö (Bolt korjaisi tämän)
-Appi liian simppeli datan hc-tarkasteluun
-Ei desktop appia datan hc-tarkasteluun
-Etuteline fleksaa
-Telineet tehty keinotekoisesti yhteensopimattomiksi Garminin kanssa. Mekanismi on sama, mutta 90 astetta vinossa
-Mustavalkoinen kartta ilman kosketusnäyttöä tekee navigoinnista haastavaa

Heitä kysymyksiä kommentteihin, jos jätin jotain sinua kiinnostavaa kertomatta!

Kisakausi kuumenee

Aluksi pienet pahoittelut siitä, että tähän aikaan vuodesta nämä blogipostaukset eivät aina tule kisojen jälkeen uunituoreina ulos, ja että aiheet pyörivät melko tiukasti vain kisakuulumisten ympärillä. Syksyn ja talven pitkinä kuukausina ongelma on varmasti päinvastainen ja aiheiden backlogiin on mukava palata. Silloin viimeistään lupaan kirjoittaa esimerkiksi vegaaniravinnostani, mistä on tullut kyselyjä.

Viimeinen postaukseni käsitteli Bioracer GP:tä ja sen jälkeen on kisarintamalla tullut ajettua Rosendahl GP, Kuninkaanmäen Bianchi-cup sekä Tavastia 3 days -etappiajo.

Rosendahl GP

Rosendahlista on aina kilpasarjan kakkossijaa 2013 lukuunottamatta jäänyt käteen lähinnä karvas pettymys ja hukattu mahdollisuus. Kisa sopii minulle, koska vaikka anaerobinen tehontuottoni ei ole aivan huipputasoa, en mene kovin helposti ”punaiselle” ja pystyn palautumaan efforteista nopeasti.

Lähdin siis toteuttamaan tiimin taktiikkaa ja otin alun erittäin rauhallisesti ja jätin höntyilyt muille. Tämä sujui erittäin hyvin kisan puoliväliin asti kunnes Tinken välikirin lähestyessä aistin paikkani iskeä ja pokata välikiripalkinto nimiini ja ehkä muodostaa irtiotto samalla.

Iskinkin sitten niin tautisella kiukulla ettei yhtä nuorta venäläistä lukuunottamatta kukaan edes yrittänyt mukaan ja hänkin jäi välimaastoon minua saavuttamatta. Odotin kaverin mukaan kirimaalin jälkeen ja yritimme aloittaa hatkatyöskentelyn, mutta molemmat räjäyttivät itsensä kirissä niin totaalisesti, ettei vetämisestä tullut oikein mitään kummallakaan.

Rosendahl1
Tinken välikirin voitto
Rosendahl2
Turvallinen väli taakse välirissä. Vähempikin olisi riittänyt?

Hetken päästä pääjoukko saavutti meidät ja kuten niin usein ennenkin tämä on juuri se hetki, kun ratkaiseva irtiotto karkaa. Itselleni tämä oli tietenkin ainoa hetki, kun en ollut pelipaikoilla valppaana, vaan suodattamassa välikirin happoja porukan perällä pois elimistöstäni. Aistin hätätilanteen ja yritin lähteä siltaukseen heti mukaan Marco-Tapio Niemen kanssa, mutta en pystynyt auttamaan vetohommissa, eikä Marco-Tapio saanut vedettyä meitä hatkaan yksin. Tuudittauduin siis siihen, että saimme Eeron ja Micken hatkaan mukaan ja palasin pääjoukkoon päivystämään siltausyrityksiä ja säästelemään kisan loppua varten.

Loppukilpailun ainoan merkittävän iskun teki meidän Jussi Makkonen pari kierrosta ennen maalia, mutta Jussi onnistui ajamaan vain puolet hatkan 40 sekunnin erosta kiinni ja pääjoukko ajoi hänet kiinni. Itse olin sen verran onnistunut lataamaan akkuja, että vaikka yksi Velosportin venäläinen iski pääjoukosta irti, niin kuittasin kisan kymppisijan pääjoukon toiseksi kirien. Tästä kovasti hämmästyin, sillä taakse jäi eräs Juhana Hietala, joka yleensä nappaa nämä helposti. Micke oli meidän parhaana kahdeksas irtiotosta ja minä siis kymmenes ja välikirin voittaja. Jalat olivat todella hyvät, mutta räjäytin ne välikiriin, mikä vähän harmittaa. Muuten olisin aivan varmasti ollut hatkassa myös mukana.

Tulokset ja Strava.

Bianchi-cup Kuninkaanmäki

Järjestettiin IBD Cyclingin porukalla perinteisellä kisareitillä Kuninkaanmäessä Bianchi-cup osakilpailu. Hyvä reitti, mainio ilma ja hyvä some-rummutus johti siihen, että teimme kaikkien aikojen Bianchi-cup osallistujaennätyksen. Hyvä me ja kaikki te jotka tulitte paikalle!

Kisassa itsessään syntyi melko aikasin ja varkain irtiotto, jossa IBD:llä oli melko maittava 50% edustus minun, Micken ja Andersin muodossa. Loput hatkalaiset olivat CCH:n Kyle Sullivan, IK32:n Ville Kantola ja itselleni uusi tuttavuus maastopyöräilijä Eemil Uitto.

Kaikki vetivät hienosti ja pääjoukolla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Aloitimme iskemisen minun toimesta 10km eli kaksi kierrosta ennen maalia ja olin vähän reilun yhden kierroksen irti. Anders iski tämän perään ja hänet saavutettiin vasta Kuninkaanmäen loppunousun puolessa välissä.

Tästä tilanteesta minulla ja Mickellä oli melko helppo työ iskeä irti ja kuitata sijat 1. ja 2. kotikisasta. Voisi sanoa, että ”viis kautta viis” iltakisa IBD Cyclingille. Katso yllä olevasta videosta loppuratkaisut IBD:n Mikael Turusen takakamerasta, video alkaa juuri kun minä olen iskenyt irti 10km ennen maalia.

Tavastia 3 days -etappiajo

Lähdimme T3D-etapeille ennakkosuosikin asemasta omastamme ja monien muidenkin mielestä. En tiedä mihin muut tämän aseman perustivat, mutta itsellämme oli korkeat luulot kyvyistämme tehdä eroa muihin joukkueisiin 15 kilometrin joukkueaika-ajossa. En ole aivan varma, mihin tämä itsevarmuus perustui, sillä emme ole harjotelleet TTT:tä (team time trial) ollenkaan, mutta ei kai pieni valheellinen itsevarmuus niin vaarallista ole.

Ensin ajettiin kuitenkin perjantaina korttelikisa aivan fantastisella reitillä Riihimäen varuskunta-alueella. Olin tähän aikaan viime vuonna ylirasituksen vuoksi kisatauolla ja se kismitti kovin, joten tänä vuonna oli mukava päästä ajamaan täällä.

T3D_kortteli1
Tilaa ajolinjoille riittää Varuskunta-alueella. Kuva Mikko Rantanen

Reitillä on yksi mojova nousu ja mukavasti erilaisia mutkia ja pinnanmuotoja sekä lyhyt hiekkakentän ylitys juuri ennen loppusuoraa, mikä tuo mukavaa maustetta kisaan.

Itse kisasta ei kuitenkaan muodostunut riittävän raskasta, että mitään irtiottoja oltaisiin saatu aikaiseksi, vaikka takalauta nyt toki vuotaa tälläisellä reitillä aina. Micke kuitenkin kuittasi homman tutulla varmuudella loppukirissä minun ja Eeron tullessa maaliin samassa ryhmässä sijoilla viisi ja seitsemän. Erittäin hyvä tulos meille.

Tulokset ja Strava

Seuraava etappi oli kovasti jännittämäni TTT Hikiällä lauantaina puoliltapäivin. Olin käynyt edellisen yön aivan kierroksilla, enkä saanut kovinkaan montaa tuntia nukuttua, joten vähän pelotti palautuminen edellisestä päivästä. TTT:mme ei ollut aivan niin järisyttävän ylivoimaista, kun kuvittelimme ja kääntäpaikkasekoiluista johtuvien erinäisten aikabonusten jälkeen Racebikefocuksen joukkue oli lopulta kaksi sekuntia nopeampi.

T3D_TTT
Tiimitempoa voisi ajaa useamminkin. Kuva Mikko Rantanen

Ajoimme toki hyvin ja teimme erittäin hyvin eroa moniin muihin joukkueisiin, mutta toivomaamme murskavoittoa emme saaneet.

Tulokset ja Strava

Lauantain 104 kilometriä pitkälle maantie-etapille lähdimme tilanteesta, jossa meidän Micke johti, RBF:n Nordlund oli toisena +3sek, RBF:n Kesonen kolmas +7sek ja minä ja Eero olimme seuraavina +10sek. Seuraaviin takana olikin sitten selkämpi ero.

Lähdimme etapille ajatuksella kontrolloida kisaa aivan loppupuolelle asti, jossa vaiheessa minä ja Eero voisimme yrittää iskeä kauempaa etappivoittoon Micken säästellessä paukkuja, jos ratkaisu menisi massakiriksi.

Noin 24 kilometrin ajon jälkeen löysimme kuitenkin itsemme Eeron kanssa lupaavasta irtiotosta RBF:n Pursiaisen, Akilleksen M18-kuskin (sori en tullut kysyneeksi nimeä) ja CCH:n Lehtisen kanssa. Kaikki alkoivat jakaa tasaisesti vetohommat ja vaikka pääjoukossa takana yritettiin panna kampoihin, saimme silti eron puristettua parhaimmillaan kahteen minuuttin.

Sen suuremmaksi ero ei ikinä kasvanut ja se oli noin minuutissa, kun Eeron kanssa seitsemän kilometriä ennen maalia jätimme jälkeemme jäljellä olevat hatkakaverimme Lehtisen ja Pursiaisen, jotka eivät pystyneet enää osallistumaan vetohommiin. Akilleksen junnu oli tippunut kyydistä aikaisemmin.

Puristimme Eeron kanssa seitsemän kilometrin paritempon maaliin pitäen eron pääjoukkoon suurin piirtein samana ja Eero päivän selkeästi vahvempana kuskina ylitti maaliviivan ensimmäisenä siirtyen keltaiseen paitaan. Minä olin toisena +4sek ja Micke kolmantena vajaan minuutin päässä. RBF:n Nordlund oli lähin haastaja +1:02 Eeron perässä.

T3D_maantie1
Juuri tämän parempaa fiilistä ei voi pyöräkisassa saavuttaa

Omat jalkani eivät huonon palautumisen jälkeen olleet aivan parhaat, mutta tälläiseen tasaiseen hatkavetämiseen ne kyseisenä päivänä riittivät, vaikka ylärekisteri kangerteli ja pumppu ei oikein tahtonut ottaa kierroksia.

Tulokset ja Strava

Sunnuntaina koitti kisan viimeinen etappi 134 kilometriä ja kolmoisjohto puolustettavana. Tällä kertaa laadimme taktiikan, jossa oli todellakin tarkoitus pysyä tänään. Tampereen diesel-Antit Palonen ja Vekkeli hoitaisivat valtaosan alkukisan vauhdinpidosta, jotta kisa ei olisi pelkkää iskemistä koko ajan ja kilometrejä kuluisi pois mittarista ennen kuin minä, Eero ja Micke joutuisimme todella hommiin johdon puolustamiseksi.

Pojat tekivät työtä käskettyä ja Kauppilan Simo jeesaili myös vetohommissa, mutta pysyi lähinnä keulilla auttamassa iskujen merkkaamisessa. En ole aikaisemmin nähnyt sellaista päättävyyttä, jolla Antit kerta toisensa jälkeen valuivat terävissä ylämäissä porukan perälle, jyskyttäen taas hetkeä myöhemmin takaisin keulille vetohommiin. Aivan valtava päiväduuni jätkiltä.

T3D_maantie2
Story of the day. Kuva Mikko Rantanen

Aivan kuten joukkueenjohtaja Sami sanoi ennen etappia, päivästä tulisi todella raskas meille kaikille, jos yritämme puolustaa kolmoisjohtoa kokonaisuudessaan. Käytännössä se tarkoitti, että mikään ryhmä ei saisi irrota pääjoukosta, jossa ei olisi  mukana kaikkia meidän kolmea johtajaa.

Tyhmänrohkeina lähdimme silti tällä taktiikalla ja kyllä siinä meinasi välillä itku tulla, kun äärimmäisen kovat kuskit GIF:n Martikainen, IK32:n Kantola ja RBF:n Kesonen ja Nordlund muiden muassa iskivät vuoretellen ja kiinniajaminen jäi käytännössä vain meidän harteille. ”Gamla kisakuski” Anders teki upeaa duunia tullen tekemään hyvää vetotyötä porukan keulille, aina kun jokin ryhmä uhkasi päästä karkaamaan.

Selvisimme kuitenkin täpärästi ja kun vastustajat kollektiivisesti tuntuivat luovuttaneen noin viisi kilometriä ennen maalia parkkeerasin itseni pääjoukon keulille ja vedin viimeiset kilometrit, jotta porukka sai rauhottua loppukiriasemiin. Olipa mahtava fiilis ylittää maaliviiva tälläisen tiimityöurakan jälkeen kolmoisvoittajina ja vastaanottaa kehuja koko tiimille kilpakumppaneilta, joiden palautetta todella osaan arvostaa.

T3D_maantie3
Paita liian pieni podiumille 🙂

Yhteistulokset ja Strava

Sunnuntaina 3.6. on vuorossa kauden ensimmäinen tempokisani Lapinkylän tempo 26km. Pääsen koittamaan uusia tempovarusteitani ja Giant Trinity Advanced Pro TT pyörääni tositoimissa muita tempokisaajia vastaan. Niin ja tuleehan siinä kai tempokuntokin testattua. Katsotaan miten käy!

Siellä se häämöttää jo myös parin viikon päässä Porvoon ajot sunnuntaina 10.6. uudella hiekkatietä sisältävällä reitillä. Porvoossa ollaan toden teolla haluttu sekoittaa vanha konsepti, jännittääpi miten tässä käy.

Kun palaset loksahtavat kohdalleen

Alkukauden hyvä vire ja kisakunnon nousejohteisuus ovat olleet ilmeisiä jo ensimmäisestä kisasta alkaen, mikä tuli aluksi hieman yllätyksenä itselleni. Töissä oli stressiä ja tuli nukuttua liian vähän ja huonosti, joten pohjalla ollut hyvä ja maltilla rakennettu kondis ei näkynyt seuraamistani mittareista kovin ilmeisesti.

Kuitenkin kun kolme peräkkäistä kisaa olin saavuttanut sijoitukset kymmenes, neljäs ja toinen, arvasin että mahdollisuus voiton nappaamiseen oli myös käsillä. Pitäisi vaan saada palaset loksahtamaan paikalleen.

Lauantaina Seutulan kierroksella näin sitten kävi. Saimme viivalle todella vahvan ja ison joukkueen, kun myös kat2:n kuskit tulivat jeesaamaan vetohommissa. Anders ja Jussi pääsivät helposti alkuhatkaan mukaan muun joukkueen hyvän pohjustuksen avulla ja IK32 otti vaihtelevasti vetovastuun pääjoukon vetotöistä suurimmaksi osaksi kisasta.

Olimme tosin toivoneet, että IK32 olisi pitänyt hatkan siltausetäisyydellä viimeiselle kierrokselle, mutta kun he päästivät irtioton yli viiden minuutin päähän laitoimme minua ja Eeroa lukuunottamatta kaikki pääjoukosssa olleet kuskimme vetotöihin ja asetimme vetomiehille maaliviivan Tapolanmäen alapäähän. Ja hyvin pojat vetivätkin. Eero nosti vauhdin ylös mäen alkumetreillä ja minä pääsin iskemään ihanteellisesta tilanteesta.

IK32:n Larsen ja Kantola seurasivat, mutta molemmilla painoi jo jalka heidän tehtyään paljon enemmän töitä kuin minä kisan aikana. Kantola tippui kyydistä ja tiesin kisan käytävän minun ja Larsenin välillä voitosta, kun hatka saataisiin saavutettua.

Päätin iskeä mahdollisimman pian hatkan saavutettuamme, ettei Larsen ehtisi palautua liiaksi, kun oma jalka tuntui vielä tuorealta. Irtiotto ei päässyt riittävään yhteisymmärrykseen minun kiinniajamisesta ja sain ajaa 15km tempon yksin maaliin parin minuutin erolla.

Seutula1
Mukava tuulettaa Juhanan ja Trondin välissä, sillä arvostan molempia suuresti kilpailijoina.

Toki oma päivän kunto oli hyvä. Jalat tuntuivat erinomaisilta koko päivän ja suurimmaksi haasteeksi matkan varrella muodostui maltin säilyttäminen. Mutta silti sanoisin, että suurin tekijä päivän onnistumiseen oli koko joukkueen taholta täydellisesti kohdalleen osunut taktiikan valinta ja toteutus.

Päivän taktiikkamme oli meille edullisen irtioton muodostaminen sekä minun ja Eeron toimesta tapahtuva räjähtävästi irtoava siltausryhmä viimeisen kierroksen Tapolanmäessä. Toivoimme tällä tavalla pystyvämme eristämään pahoimpia kilpakumppaneita heidän apukuskeistaan. Vaikka Eero ei päässyt ryhmään mukaan, olivat Kantola ja Larsen kuitenkin tehneet niin paljon töitä päivän mittaan, että pystyin pääsemään molemmista eroon loppuratkaisuissa.

Kiitos taktiikan toteuttamisesta kuuluu myös Vuoren Pasille, joka passitti minut keskustelemaan Takalan Samin kanssa huoltoautolle hatkan kiinniajamisesta ja masinoi vetojunan pääjoukon keulille. Ja tietenkin Samille, joka teki päätöksen ja kävi kertomassa uutiset pojille hatkaan. Ei ole helppo homma olla riittävän itsekäs tekemään päätöstä koko joukkueen käyttämisestä hatkan kiinniajamiseen, jossa kaksi omaa kuskia ovat rehkineet koko päivän, kun heillä on edelleen lähes viiden minuutin etumatkakin. Varsinkin kun itse on se, joka päätöksen toteuttamisesta eniten pääsee hyötymään, vaikka toki joukkueena voitetaan tai hävitäänkin.

31530601_893261664187475_6171139328790495232_n
Loppukilometrien puristusta

Harvemmin maantiepyöräilyssä saa ennakkoon luodun taktiikan toimimaan näin täydellisesti kuten on suunniteltu. Toki helpottaa, jos on todella vahva joukkue lähdön kokoon ja tasoon verrattuna, kuten meillä oli Seutulassa. Useimmissa kauden kisoissa joudumme turvautumaan taktiikkaan nimeltä ”aktiivisuus” eli käytännössä ”kaikessa ollaan mukana missä pystytään ja katsotaan sitten mitä tehdään”.

Kovin hienoja taktisia kuvioita ei Suomen maantiepyöräilyssä yleensä nähdä muutenkaan. Yleensä hatkaan päätyy vahvimmat kuskit vahvimmista joukkueista, joista päivän vahvin tuppaa voittamaan. Tai sitten jos hatkaa ei synny yrittämisestä huolimatta, niin pääjoukon kirin voittaa porukan paras kirimies. Yksitoikkonen maasto ja lyhyehköt kisat tekevät sen, että taktiikat pysyvät melko yksinkertaisina.

Seuraavana viikonloppuna vuorossa olikin Bioracer Evoc GP. Taktiikkaa pyrittiin taas toteuttumaan ja saimmekin vahvan edustuksen irtiottoon Kimmo Kanasen ja Eero Mäenpään toimesta. Hatka vaan ei ikinä päässyt kovin kauaksi, eikä oma iskuni noin 15km ennen maalia päässyt irti pääjoukon otteesta kovin pitkäksi aikaa. Saimme kuitenkin lopussa ajettua muiden iskut kiinni ja kisa meni pääjoukon massakiriksi, jossa Micke Turunen nappasi toisen sijan Racebike-Focuksen Aimo Pyykkösen jälkeen. Taktiikkaan kuuluu myös sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja Micken kiriin voi aina luottaa.

Bioracerissa oma jalkakin oli heikon oloinen, laitan liian kevyen viikon piikkiin. Parhaiten tuntuu toimivan reiluhko rasitus alkuviikosta ja pari lepopäivää ennen kisaa. Kokeillaan uusiksi Rosendahlissa.

Seutulan kierros Stravassa ja tulokset.