Alkukauden hyvä vire ja kisakunnon nousejohteisuus ovat olleet ilmeisiä jo ensimmäisestä kisasta alkaen, mikä tuli aluksi hieman yllätyksenä itselleni. Töissä oli stressiä ja tuli nukuttua liian vähän ja huonosti, joten pohjalla ollut hyvä ja maltilla rakennettu kondis ei näkynyt seuraamistani mittareista kovin ilmeisesti.
Kuitenkin kun kolme peräkkäistä kisaa olin saavuttanut sijoitukset kymmenes, neljäs ja toinen, arvasin että mahdollisuus voiton nappaamiseen oli myös käsillä. Pitäisi vaan saada palaset loksahtamaan paikalleen.
Lauantaina Seutulan kierroksella näin sitten kävi. Saimme viivalle todella vahvan ja ison joukkueen, kun myös kat2:n kuskit tulivat jeesaamaan vetohommissa. Anders ja Jussi pääsivät helposti alkuhatkaan mukaan muun joukkueen hyvän pohjustuksen avulla ja IK32 otti vaihtelevasti vetovastuun pääjoukon vetotöistä suurimmaksi osaksi kisasta.
Olimme tosin toivoneet, että IK32 olisi pitänyt hatkan siltausetäisyydellä viimeiselle kierrokselle, mutta kun he päästivät irtioton yli viiden minuutin päähän laitoimme minua ja Eeroa lukuunottamatta kaikki pääjoukosssa olleet kuskimme vetotöihin ja asetimme vetomiehille maaliviivan Tapolanmäen alapäähän. Ja hyvin pojat vetivätkin. Eero nosti vauhdin ylös mäen alkumetreillä ja minä pääsin iskemään ihanteellisesta tilanteesta.
IK32:n Larsen ja Kantola seurasivat, mutta molemmilla painoi jo jalka heidän tehtyään paljon enemmän töitä kuin minä kisan aikana. Kantola tippui kyydistä ja tiesin kisan käytävän minun ja Larsenin välillä voitosta, kun hatka saataisiin saavutettua.
Päätin iskeä mahdollisimman pian hatkan saavutettuamme, ettei Larsen ehtisi palautua liiaksi, kun oma jalka tuntui vielä tuorealta. Irtiotto ei päässyt riittävään yhteisymmärrykseen minun kiinniajamisesta ja sain ajaa 15km tempon yksin maaliin parin minuutin erolla.
Toki oma päivän kunto oli hyvä. Jalat tuntuivat erinomaisilta koko päivän ja suurimmaksi haasteeksi matkan varrella muodostui maltin säilyttäminen. Mutta silti sanoisin, että suurin tekijä päivän onnistumiseen oli koko joukkueen taholta täydellisesti kohdalleen osunut taktiikan valinta ja toteutus.
Päivän taktiikkamme oli meille edullisen irtioton muodostaminen sekä minun ja Eeron toimesta tapahtuva räjähtävästi irtoava siltausryhmä viimeisen kierroksen Tapolanmäessä. Toivoimme tällä tavalla pystyvämme eristämään pahoimpia kilpakumppaneita heidän apukuskeistaan. Vaikka Eero ei päässyt ryhmään mukaan, olivat Kantola ja Larsen kuitenkin tehneet niin paljon töitä päivän mittaan, että pystyin pääsemään molemmista eroon loppuratkaisuissa.
Kiitos taktiikan toteuttamisesta kuuluu myös Vuoren Pasille, joka passitti minut keskustelemaan Takalan Samin kanssa huoltoautolle hatkan kiinniajamisesta ja masinoi vetojunan pääjoukon keulille. Ja tietenkin Samille, joka teki päätöksen ja kävi kertomassa uutiset pojille hatkaan. Ei ole helppo homma olla riittävän itsekäs tekemään päätöstä koko joukkueen käyttämisestä hatkan kiinniajamiseen, jossa kaksi omaa kuskia ovat rehkineet koko päivän, kun heillä on edelleen lähes viiden minuutin etumatkakin. Varsinkin kun itse on se, joka päätöksen toteuttamisesta eniten pääsee hyötymään, vaikka toki joukkueena voitetaan tai hävitäänkin.
Harvemmin maantiepyöräilyssä saa ennakkoon luodun taktiikan toimimaan näin täydellisesti kuten on suunniteltu. Toki helpottaa, jos on todella vahva joukkue lähdön kokoon ja tasoon verrattuna, kuten meillä oli Seutulassa. Useimmissa kauden kisoissa joudumme turvautumaan taktiikkaan nimeltä ”aktiivisuus” eli käytännössä ”kaikessa ollaan mukana missä pystytään ja katsotaan sitten mitä tehdään”.
Kovin hienoja taktisia kuvioita ei Suomen maantiepyöräilyssä yleensä nähdä muutenkaan. Yleensä hatkaan päätyy vahvimmat kuskit vahvimmista joukkueista, joista päivän vahvin tuppaa voittamaan. Tai sitten jos hatkaa ei synny yrittämisestä huolimatta, niin pääjoukon kirin voittaa porukan paras kirimies. Yksitoikkonen maasto ja lyhyehköt kisat tekevät sen, että taktiikat pysyvät melko yksinkertaisina.
Seuraavana viikonloppuna vuorossa olikin Bioracer Evoc GP. Taktiikkaa pyrittiin taas toteuttumaan ja saimmekin vahvan edustuksen irtiottoon Kimmo Kanasen ja Eero Mäenpään toimesta. Hatka vaan ei ikinä päässyt kovin kauaksi, eikä oma iskuni noin 15km ennen maalia päässyt irti pääjoukon otteesta kovin pitkäksi aikaa. Saimme kuitenkin lopussa ajettua muiden iskut kiinni ja kisa meni pääjoukon massakiriksi, jossa Micke Turunen nappasi toisen sijan Racebike-Focuksen Aimo Pyykkösen jälkeen. Taktiikkaan kuuluu myös sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja Micken kiriin voi aina luottaa.
Bioracerissa oma jalkakin oli heikon oloinen, laitan liian kevyen viikon piikkiin. Parhaiten tuntuu toimivan reiluhko rasitus alkuviikosta ja pari lepopäivää ennen kisaa. Kokeillaan uusiksi Rosendahlissa.
Niki Birling 