Otsikkokuva Mikko Rantanen

Aika-ajamisen edistyminen

Monta vuotta suhtauduin aika-ajamiseen välttämättömänä pahana, joka pilasi mahdollisuuteni sijoittua hyvin etappikisoissa. Tempotyylinen tehontuottoni tasamaalla tuntui heikkoudelta kilpakumppaneihin verrattuna, varsinkin huomioiden mitä olin saanut itsestäni irti pitemmissä ylämäissä Mallorcan-leireillä.

Tasamaan tehontuottoa on tullut harjoiteltua jo ennen varsinaista tempoinnostusta tekemällä pitempiä 10-20 minuutin intervalleja maantiepyörällä, sillä täysin kirikyvyttömänä kuskina soolohatka on lähes ainoa tapani voittaa kisoja ikinä Suomen maastoissa.

Kaksi vuotta sitten lainasin ensimmäistä kertaa Ramstedin Teemun Giant Trinity aika-ajopyörää ja huomasin, että oikealla pyörällä ajaessani pystyin tekemään ihan kelpo ajan 13:27 Sotungintien 10 km reitillä (Strava), vaikka täydestä tempovarustuksesta puuttuikin vielä kunnon tempokiekot, kypärä, haalari ja kengänsuojat eli käytännössä kaikki muu paitsi itse pyörä.

Tempokärpänen ei tästä aivan vielä täysiä puraissut vaan jatkoin Ramulta pyörän lainaamista aina kauden 2017 loppuun asti, jolloin ajoin omaksi yllätykseksi kuudenneksi Lapinkylän tempossa (tulokset ja Strava) ja yhdeksänneksi SM-tempossa Pikku-Syöteellä (tulokset ja Strava). Viimeistään Martikaisen Tommin vihjaus, että ehkä tempoon kannattaisi panostaa enemmänkin, sai aikaan kipinän oman pyörän hankkimisesta ja tempoharjoittelun lisäämisestä sen myötä.

Tempoon panostaminen alkaa

Syksyllä 2017 tempoprojekti sitten alkoi ja hieman perse edellä puuhun asiassa mentiin. Tilasin hyvästä alennuksesta Planet-X Exo3 -runkosetin ja viikkoa myöhemmin myös runkoon ainoat sopivat jarrut samasta puljusta. ”Integrated brakes” ei suinkaan tarkoita, että runkosetti sisältäisi myös kyseiset jarrut, ei tietenkään. Saat tilata ne erikseen.

Hovihankkijani Vantaan Bikeplanetin kautta hommasin täyden Shimano Ultegra DI2 osasarjan ja kaikki muut vaadittavat kilkkeet lopullisia tempokiekkoja vaille ja kasasin pyörän talven trainerointeja varten. Lokakuusta tammikuuhun pyörällä sitten traineroin tyytyväisenä ja yritin hakea asentoa kohdalleen, kunnes tietooni tuli Fillarifoorumin postaus kyseisestä runkosetistä.

Kauhukseni paljastui, että vaikka Planet-X oli sosiaalisessa mediassa muuta antanut ymmärtää, kyseinen runko ei ollut UCI-laillinen, joten sillä ei saisi ottaa osaa virallisiin aika-ajokilpailuihin. Vaikka vanha 3:1-sääntö ei enää rajoittanut runkoputkien mittasuhteita, yhdenkään runkoputken poikkileikkaus ei saanut olla enempää kuin kahdeksan senttimetriä ja Exo3:ssa tämä mitta oli suurimmillaan 10 senttimetriä.

Pisteet kuitenkin Planet-X:lle joka hyväksyi reklamaationi, hyvitti kaikki rahani täysimääräisesti ja järjesti vielä kuljetuksen runkosetille kotiovelta. Harjaanjohtava markkinointi ansaitsee 0/5 pisteet, mutta asiakaspalvelun toiminta täydet 5/5.

Giant Trinity

Tämä jätti minut kuitenkin ilman temporunkoa, mutta Bikeplanetin Anssi auttoi miestä hädässä ja tilalle löytyi erittäin kilpailukykyinen Giant Trinity Advanced Pro TT -runkosetti. Ulospäin täysin samanlaisen näköinen, jolla Tom Dumoulin voitti aika-ajon maailmanmestaruuden 2017, vaikka epäilen että Tompalla olikin joku erikoisversio, jota ei rahvaalle edes kaupitella.

Yhtä kaikki Trinityni saapui minulle hyvissä ajoin ennen kisakauden alkua ja pääsin kasaamaan pyörää. Pyörän etupään integraation ja sitä myöden monimutkaisuuden aste oli aivan eri luokkaa kuin Planet-X:ssä ja muutama ärräpää tuli päästettyä ennen kuin pyörä oli kasassa. Kun hommasin vielä levykiekon taakse ja kolmepuolaisen etukiekon oli pyörä valmis kesän koitoksiin.

Loput tempovarustuksestani sisältävät tällä hetkellä IBD Cyclingin väreissä olevan Pearl Izumin tempohaalarin, Catliken lyhythäntäisen tempokypärän ja Velotozen kengänsuojat. Kypärä saattaisi olla potentiaalinen kehityskohde, jos vain oppisin pitämään päätäni oikeassa asennossa koko ajan, mikä ei tällä hetkellä vielä aivan onnistu.

Vauhdin testailua

Toukokuun puolivälin kesäisen sään myötä pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan, miten paljon uutta vauhtia uusi pyörä, uudet varusteet ja lainapyörään verrattuna paremmin kohdilleen hinkattu ajoasento toisivat. Totaalisen tyyni kesäilta ja 25 astetta lämmintä (lämmin ilma on harvempaa ja siksi nopeampaa) eivät jättäneet auki paikkoja selittelyille Sotungintien tempossa. Edellinen ennätykseni oli edelleen vuoden 2016 13:27 ja mielessä siinti 13 minuutin haamuraja, jonka alitukseen en uskonut, mutta jota pidin pidemmän tähtäimen tavoitteena. Tavoitteeni oli siis tehdä vain uusi oma ennätys.

Yllätykseni olikin siis suuri, kun kello pysähtyi aikaan 12:55 tarkoittaen 32 sekunnin parannusta keskiwattien asettuessa tismalleen tavoitteeseeni 350w. Tällä ajalla irtoaa Stravasta sija neljä ja Pepen kaikkien aikojen listalla sijoitus olisi yhdeksäs, jos ajo olisi tehty Pepen kellottamana. Ei aivan huono ruotaisu siis.

Seuraava vertailukohta vauhdille yli kaksi kertaa pidemmällä matkalla oli 3.6. IK32:n järjestämä Lapinkylän tempo, jossa kisamatka on 26,6 kilometriä. 2017 lainapyörällä ajoin reitin aikaan 36:09 (tulokset ja Strava), mikä oikeutti kuudenteen sijaan. Nyt vauhtia oli lähes samoilla tehoilla tullut niin paljon lisää, että ajasta lähti lähes kaksi minuuttia pois ja kello pysähtyi aikaan 34:15 (tulokset ja Strava), millä tulin toiseksi vain SM-mitalisti Tommi Martikaiselle häviten.

Monet ovat spekuloineet, kuinka temponi voi kulkea kohtuullisen hyvin niinkin pienillä tehoilla, enkä osaa aivan vastata kysymykseen, onko mittari linjassa muiden kanssa vai olenko todella niin liukas aerodynaamisesti. Lapinkylässä keskinopeuteni melko mäkisellä ja tuulisella reitillä oli 46,3 km/h vain 326 watin tehoilla. Ero monien muiden kilpakumppaneiden teho/nopeus-suhteeseen on suuri, mitä en osaa itsekään selittää täysin.

Pitkissä ylämäissä kuten Mallorcan Sa Calobralla reilusti yli 350 watin teholla ajaminen noin puoli tuntia ei ole minulle kummoinen temppu, mutta tempopyörällä en pääse aivan näihin tehoihin. ”Tempo-FTP:ni” tuntuu olevan noin 320 wattia, sillä lyhyempi rykäys kuten kymppitempo kulkee 350 watilla, mutta pitemmissä vedoissa teho hiipuu lähemmäs 320 wattia, kuitenkin stabiloituen juuri sen yläpuolelle.

Seuraavana SM-tempo

Noormarkun SM-tempo on tulevan viikon perjantaina seuraava koitokseni ja yksi kauden päätavoitteista. Reitti on tasainen ja oletettavasti helppo, joten jos tuuli ei tee suuria tepposia, oletan 47 kilometrin reitin taittuvan noin 46-47 km/h keskinopeudella, eli kovin kauas tunnin ajasta ei mennä, jos en romahda pahasti. Näistä lähtökohdista lähden todennäköisesti tavoittelemaan 330 watin keskitehoa, joka on hieman optimistista, mutta ei niin korkealla, että riskeeraisin räjähtäväni täysin. Noin 320 wattia on kuitenkin todennäköisempi lopputulos, enkä pysty olemaan siihen kovin pettynyt.

Juhannuslauantaina tuli testattua taas kisavauhtia ja vetäistyä uudet pohjat Stravan ”Helsinki-Porvoo Turbo” -segmenttiin. 30,7 kilometriä taittui mukavasti myötätuulen saattelemana 50,5 km/h keskinopeudella. Samat watit kun saa riittämään reilut 1,5 kertaa pidemmälle matkalle viikon päästä, niin olen tyytyväinen.

En lähde mitalitavoitteilla spekuloimaan, mutta hyvään sijoitukseen on kaikki edellytykset. Loppu riippuu sitten kilpakumppaneista – tempossa kun pystyy tekemään vain oman parhaansa, eikä yhtään enempää. IBD Cyclingin miehistä myös Antti Palonen, Eero Mäenpää ja Antti Vekkeli ovat erittäin hyviä tempossa ja keskinäinen kisamme tulee olemaan erittäin kova. Teoriassa on mahdollista, että kaikki neljä löytyvät tuloslistalta top10:stä.