Olin GoExpo-messuilla Pyöräliiton Fillarilavalla sunnuntaina 4.3.2018 puhumassa maantiepyöräilystä ja siinä kilpailemisesta harrastuksena. Tässä muutamia pääajatuksiani.

1. Maantiepyöräily on sosiaalisinta kestävyysurheilua.
Mikään muu kestävyysurheilu ei luo samanlaisia mahdollisuuksia jopa hieman erikuntoisten harrastajien yhteiselle harjoittelulle. Maantiepyöräilyssä kilpaileminen on joukkueurheilua, vaikka yksilöt palkitaankin. Minun kokemukseni mukaan myös harrastajista ne pysyvät vuodesta toiseen lajin parissa, jotka käyvät säännöllisesti porukkalenkeillä. Porukkalenkeillä luodut suhteet motivoivat palaamaan lenkeille uudestaan ja uudestaan, ihan vaikka vaan kuulemaan kavereiden kuulumiset.

2. Muista palautuminen ja kuuntele itseäsi.
Työssäkäyvän harrastajan täytyy panostaa sekä fyysiseen, että mentaaliseen palautumiseen. Vaikka netin viimeinen harjoitusohjelma määräisikin vain ja ainoastaan intervalliharjoittelua, nautinnollisin osa maantiepyöräilyä on monelle pitkät porukkalenkit kaverien kanssa. Strukturoidut tehokkaat harjoitteet kehittävät parhaiten, mutta älä unohda ruokkia rakkauttasi lajia kohtaan myös.

Itselleni tehokkainta rasituksen ja palautumisen seurantaa on oman fiiliksen kuuntelu yhdistettynä säännöllisen datan keräämiseen, omassa tapauksessani yön aikaisen leposykkeen seurantaan. Lisäksi tehomittarin kanssa suoritut harjoitteet kertovat heti, jos suorituskyky alkaa heikentyä.

3. Rohkeasti mukaan kilpailutoimintaan.
Maantiepyöräilyn suosio on noussut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja monet kuntoajot ovat saaneet nauttia räjähdysmäisesti kasvaneista osanottajamääristä. Tuntuu siltä, että harrastajat löytävät kuntoajoihin, joissa he ajavat erittäin kilpailulliseen tyyliin, mutta uskallus liittyä varsinaiseen kilpailutoimintaan puuttuu.

Maantiepyöräilyssä on miehille tarjolla elite-luokan lisäksi kategoriat 2 ja 3, sekä ikäluokille omat sarjat ikävuodesta 40 ylöspäin. Hyppäys kuntoajojen nopeimmista ryhmistä varsinaiseen kilpailutoimintaan ei ole niin suuri kuin monet kuvittelevat ja kilpailumaksutkin ovat vain murto-osia kuntoajojen hinnoista.

Ota selvää kotipaikkasi tai lähialueiden pyöräilyseuroista, liity seuraan, maksa lisenssimaksu ja ilmoittaudu mukaan kisoihin. Niin helppoa se on!

4. Hanki kerralla kunnon välineet.
Vähimmäisvaatimus maantiepyöräilyyn on pyörä, kypärä ja pehmusteelliset pyöräilyhousut. Käytännössä tarvitset myös lukkopolkimet, pyöräilykengät ja hieman lisää ajovaatteita eri säihin, mutta ne voi hankkia vähän myöhemminkin.

Noin tuhannella eurolla saat pyörän, jossa ei ole mitään sellaista puutetta enää, joka vähentäisi harrastusmukavuuttasi. Kahdella tuhannella saat pyörän, jolla pystyt vallan hyvin kilpailemaan, vaikka kansallisella huipulla. Reilun neljän tuhannen hintaluokassa saat viimeisen päälle viritetyn aerodynaamisesti muotoillun kilpapyörän, jossa on sähkövaihteet ja korkeaprofiiliset vanteet säästämässä etenemiseen vaadittavia watteja.

Viimeinen porras on ammattilaistallien ajamat noin kymmenen tuhannen euron superpyörät, jotka tarjoavat kaksinkertaiseen hintaan verrattuna kovin marginaalisia hyötyjä, kuten parhaat mahdolliset osasarjat ja muutaman sadan gramman säästöt pyörän painossa. Näillä pyörillä kovin harva kilpailee Suomessa, investointi ei ole kannattava. Enemmän superpyöriä näkeekin intohimoisten harrastajien käytössä, jotka nautiskelevat superpyörien estetiikasta ja tinkimättömistä ratkaisuista, eikä tässä ole mitään väärää.

5. Löydä oma tapasi harrastaa maantiepyöräilyä.
Jos kilpailemien ei kiinnosta, se ei ole ainoa vaihtoehto harrastuksen päämääräksi. Itse suuntauduin luonnollisen kilpailuviettini myötä kilpapyöräilyn pariin. Maantiepyöräilyä voi harrastaa myös porukkalenkkien sosiaalisen aspektin vuoksi tai yksin kunnon kohottamiseksi.

Jos yhä kovempaa ja kovempaa ajaminen ei inspiroi voit myös pyrkiä ajamaan aina vain pitemmälle. Tätä sanotaan Brevet-pyöräilyksi, enkä tiedä siitä juuri mitään, mutta jotkut siitäkin nauttivat.