Tavoitteet ovat asia, jotka aina silloin tällöin nousevat puheisiin pyöräilijäpiireissä. Minä kuulun Jari Sarasvuon hengenheimolaisiin, enkä juuri osaa orientoitua tavoitteisiin. Sain tästä ajatuksen pohdiskella muitakin perusteitani tai periaatteitani. Halusin kutsua niitä prinsiipeiksi, erästä jääkiekkokommentaattoria mukaillen, mutta se olisi varmaan ärsyttänyt kieli-ihmisiä.

Tekeminen yli tavoitteiden
Tekeminen, sana joka joidenkin mielestä on hirveintä urheilijajargonia ikinä, tarkoittaa minulle kaikkia niitä päivittäisiä asioita, jotka hyvin suorittamalla parannan mahdollisuuksiani suoriutua hyvin. Suorittamisen kohde voi olla mikä vaan, mutta oletetaan sen nyt olevan esimerkiksi tärkeä pyöräilykilpailu.

Voin asettaa tavoitteen olla ensi kaudella palkintopallilla Porvoon ajoissa, mutta mitä tämä tavoite minulle antaa, muuta kuin mittarin jota vastaan joko onnistun tai epäonnistun? Mielestäni en hyödy tästä mittarista mitenkään juuri nyt.

Sen sijaan voin kiinnittää huomioni tapoihini. Miten harjoittelen, palaudun, syön, juon, nukun ja käytän aikaani muihin asioihin. Jos teen itselleni tapoja asioista, jotka edistävät kehittymistäni pyöräilijänä ja pidän kiinni niistä tavoista, teen parhaani enkä enempään pysty. Tavoitteissa on sellainen vika, että ne harvoin on mitoitettu oikein ja voivat pahimmillaan kahlita suorituksen.

Priorisointi
Huomaan monien ihmisten toistelevan, kuinka he kyllä harjoittelisivat, jos ei olisi niin paljon kaikkia muita menoja ja velvollisuuksia. Aivan kaikki on kiinni jatkuvasta priorisoinnista. On aivan turhaa valittaa ajanpuutetta, kaikilla on 24 tuntia aikaa vuorokaudessa, kyse on siitä mihin aikansa käyttää. Perhe ja ura ovat valintoja myös, joista tosin tuskin kannattaa irtautua, kun on kerran sitoutunut.

Jos kuitenkin ollaan realistisia ja oletetaan, että kaikki hoitavat työnsä ja perheensä vastuullisesti, jäljelle jäävä ajan priorisointi muuttuu entistäkin tärkeämmäksi. Jos harjoituskauden pitkät lenkit jäävät viikonloppuisin jatkuvasti ajamatta kaikennäköisten sosiaalisten rientojen takia, tuskin on oikean lajin parissa. Työssäkäyvän harrastekilpapyöräilijän on mielestäni hyväksyttävä, että sosiaalinen elämä tapahtuu renkaiden päällä.

Itseni valmentaminen
Tästä periaatteesta en itse asiassa ole aivan varma, saattaisin kaivata ulkopuolista apua saavuttaakseni sen seuraavan tason. Toisaalta en ole lainkaan varma, olisinko kykenevä tekemään enää enemmän myönnytyksiä pyöräilyn vuoksi tässä vaiheessa elämääni, joten en ole valmentajaa hankkinut toistaiseksi.

Tunnen monia päteviä valmentajia ja kaiken sen harjoitustieteellisen perustan, jolle he metodinsa perustavat. Ainakin luulen tietäväni. Kysymykseni on siis, pystyisivätkö nämä valmentajat analysoimaan minua paremmin kuin minä itse ja siten tarjoamaan harjoitteluuni jotain, mitä en ole itse keksinyt. Olen aivan varma, että harjoittelun määrää ja laatua sekä palautumista lisäämällä kuntoni nousisi uudelle tasolle, mutta tekemättä lisää uhrauksia muussa elämässä, tämä ei taida olla mahdollista. Mitä työkaluja potentiaaliselle valmentajalle siis jäisi? Jos olet valmentaja ja tunnet, että sinulla olisi jotain annettavaa minulle, ota yhteyttä.

Kunnossa läpi vuoden
Rakastan pyöräilyä, harjoittelua ja hyvässä kunnossa olemista. En voi sietää ajatusta, että annan kuntoni tipahtaa. Tiedostan kyllä, että offseasonilla tulee antaa kehon ja mielen palautua kauden rasitteista, mutta en juuri tunne tälle tarvetta. Suurin ongelmani on Suomen maantiekauden lyhyys ja vastavuoroisesti harjoittelukauden pituus.

Järkevän kuusi kuukautta pitkän harjoittelukauden rakentaminen amatöörinä on erittäin haasteellista. Cyclocross-kisailu toimii häiriötekijänä parin kuukauden ajan, mutta ei silläkään pötkitä kovin pitkälle talveen. Kadehdin ammattilaisia, jotka viettävät lyhyen selkeän offseasonin ja saavat sen jälkeen ajaa PK-kilometrejä sielunsa kyllyydestä. Harrastajalla Suomessa on vain kylmää, pimeää, märkää ja töitä.

Älkää valittako, selitelkö ja vähätelkö
Valittaminen syö energian itseltä ja kaikilta sinun ympäriltäsi. Valittajan ympärillä ei saa ikinä olla tyytyväinen omaan tilanteeseensa, vaikka kuinka olisi tehnyt itse töitä ja uhrauksia saavuttaakseen tilanteen, jossa ei ole omasta mielestä valittamista.

Selittely on valittamisen sukulainen, joka yleensä kohdistuu suhteessa johonkin asetettuun tavoitteeseen, katso tämän tekstin ensimmäinen kappale. Selittely alkaa yleensä jo siinä vaiheessa, kun tavoite alkaa lipsua käsistä, vaikka itse suoritus ei olisi vielä edes tapahtunut. Tavoitteessa epäonnistuttuaan valittaja tarjoaa kaikki syyt, miksei hänellä oikeastaan ollut mahdollisuuksia päästä tavoitteeseen. Pahimmillaan selittelijä torpedoi oman suorituksen jo etukäteen, ettei vain jäisi ilman selityksiä.

Vähättely on toimintaa, joka tapahtuu silloin, kun ei oikeastaan ole mitään seliteltävää eikä valitettavaa. Asiat ovat siis hyvin, mutta sen myöntäminen varsinkin valittajien seurassa on vaikeaa. Sano rehellisesti, että hiton hyvin menee. Kaikki muut paitsi valittajat ovat varmasti iloisia puolestasi ja saavat virtaa hyvästä tilanteestasi.

Pyöräily on aivan mahtava juttu, nauti ajasta jonka investoit siihen. Älä pilaa sitä itseltäsi ja muilta valittamisella, selittelyllä ja vähättelyllä.

Keskeyttäminen on opittu taito
Kieltäydyn keskeyttämästä, ellei jatkaminen ole terveydelle vaaraksi. Tämä koskee harjoituksia ja kilpailuja. Olen keskeyttänyt kilpailun kerran Fellmanin ajoissa kaatumisen vuoksi ja kenties kerran Bianchi-cupissa renkaan puhkeamiseen. Harjoituksia jätän kesken ehkä yhden kappaleen vuodessa, jos sitäkään.

Luovuttaminen ja keskeyttäminen ovat asioita, joihin luonteeni ei vaan yksinkertaisesti taivu. En pysty lainkaan samaistumaan keskeyttäjän mielenmaisemaan. Mikä saa ihmisen ryhtymään johonkin, mitä ei kuitenkaan halua viedä loppuun asti. Olen vahvasti sitä mieltä, että keskeyttäminen ja luovuttaminen tulevat sitä helpommiksi, mitä enemmän niitä harjoittelee.

Nauti tekemisestäsi
Epämiellyttävien tapojen ylläpito ei ole mahdollista pitkällä tähtäimellä. Jos nautit enemmän kaljakuppilassa istumisesta perjantai-iltaisin, kuin PK-lenkistä lauantai-aamuisin, tuskin päädyt lenkille konsistentisti. Älä siis yritä pakottaa itseäsi sapluunaan johon et sovi.

Toki tiedostan hetkellisen nautinnon kiusauksen, mutta itse saan enemmän iloa pitkällä tähtäimellä hyvästä kisakunnosta, jonka saavuttamiseksi hetken nautinnoista täytyy usein pidättäytyä. Salli kuitenkin itsesi repsahtaa silloin tällöin, itse ainakin saan pikku morkkiksesta hyvän muistutuksen siitä, mistä todella pidän.

Nämä ovat minun periaatteitani, saat olla eri mieltä aivan vapaasti. Voit kommentoida alle ja kertoa missä ajattelusi poikkeaa. Saat toki komppaa, jos olet samaa mieltä kanssani jostain.